Kuva on lainattu täältä: https://fi-fi.facebook.com/yrjonkadunuimahalli
Olemme käyneet tyttären kanssa viime aikoina uimahallissa. Uintipuuhien lomassa ehdimme jutella kaikenlaista.
Tytär ymmärtäväisen kohteliaasti: Sulla pursuaa vähän tosta…
Äiti kohentaa ryntäitä uimapukuun: Ai jaa, katos.
Ja jatkaa: Hukkasin entisen uimapukuni - olen kait unohtanut sen uimahalliin. Oli pakko ostaa uusi. Huhhuh, ravasin kaikki kaupat ja vasta
neljännestä löytyi jotensakin siedettävän yksinkeraiset ja tarpeeksi armeliaasti peittävät mustat uikkarit. Ei tää harmi kyllä ihan yhtä hyvä ole kuin hukkaamani...
Tytär: Jooo, mä ymmärrän. Kun menin tämän (luonnollisesta syytä) kasvavan vatsani kanssa ostamaan uimapukua, tajusin mitä olet
tarkoittanut niillä sovituskoppikauhutarinoillasi. Musta olen näyttänyt
pukukoppien peilissä hyvältä kaikissa kokeilemissani vaatteissa. Aina. Nyt sovitin varmaan kaikki
Stockan uimapuvut ja näytin kaikissa lähinnä hylkeeltä. Myyjä ravasi hakemanaan
aina vaan uudet uikkarit ja nämä oli parhaat.
Äiti: Noihan näyttää hyvältä. Aika vanhaksi olet sitten
saanut saanut elää sovituskoppityytyväistä elämää!
Vuosi vaihtuu ja minunkin elämässäni on edessä muutoksia. Jälkikäteen muistan tästä vuodesta muutot ja asettumiset, alkukesän kimppakämppäelämän, kauniin lämpimän kesän, alati vaivaavan kiireen ja riittämättömyyden tunteen sekä maailman jähmettymisen poliittisiin kriiseihin. Mitä teille jäi päällimäisiksi muistoiksi vuodesta 2014?
Vuosi vaihtuu ja minunkin elämässäni on edessä muutoksia. Jälkikäteen muistan tästä vuodesta muutot ja asettumiset, alkukesän kimppakämppäelämän, kauniin lämpimän kesän, alati vaivaavan kiireen ja riittämättömyyden tunteen sekä maailman jähmettymisen poliittisiin kriiseihin. Mitä teille jäi päällimäisiksi muistoiksi vuodesta 2014?
Ihana tuo uimahalli.
VastaaPoistaOnnea tyttärellesi elämänmuutokseen ja
sinulle uuteen rooliisi.
Meillä vihdoinkin ohitettiin lasten murrosiät.
Iloitsen heidän etuaivolohkojensa selvästä kehityksestä kypsempää ikää kohti ja
alan nauttia tasa-arvoisemmasta aikuisuudesta lasteni kanssa.
Miehen tauti etenee. Minä suren hänen persoonansa muuttumista,
vähittäistä luopumista hänestä ja yritän jatkaa oman erilaisen naiseuteni löytämistä.
Haasteita siis riittää ensi vuoteenkin ja
ihanaa; kaikki sisustusprojektit ovat leväällään ja muutoksessa.
Ei kun uutta vuotta päin sopivalla tohinalla ;)
Tuo Yrjönkadun halli on kiva kokemus, ihan kuin menisi eri maailmaan. Pitääpä taas mennä käymään itsekin, kiitos vinkistä.
VastaaPoistaÄiti ja tytär uimahallissa, mielenkiintoinen!
VastaaPoistaTuonneppa pitäisi poiketa pääkaupunkimatkallaan joskus, aina kiinnostanut, ja ehdottomasti tyttären kanssa.
Poimin jo tiedot kyseisestä uimahallista. Kiitos herätyksestä!
Tyttären kanssa ajan viettäminen ja keskustelu, sitä minulla ei ole. Onneksi sentään siskot ovat aika suorapuheisia.
VastaaPoistaMinulle jäi viime vuodesta päällimmäisenä mieleen uudenlainen jaksamattomuus ja kiinnostuksen menetys moneen asiaan, niin valokuvaukseen kuin sienestykseenkin. Mietin, alkaako tästä joku nopeutettu alamäki. Liikunnan aloittaminen kyllä paransi asiaa, kohta pitää taas jatkaa.