Muutin hämäläisestä pikkukaupungista Helsinkiin keväällä 2006. Kahtena ensimmäisenä talvena täällä ei ollut samanlaista, ts. oikeaa talvea kuten Salpausselän kainalossa. Selvisin nuo talvet kevyesti kävelykengin ja ehdin heittää parit talvisemmat kengät jo roskiinkin. Pari talvea sitten merikään ei Helsingin edustalla jäätynyt. Viime talvena piti sitten mennä kenkäkauppaan ja hommata varrelliset, vuorilliset ja pitäväpohjaiset talvikengät. Kuluneen talven pakkasjaksojen aikana on tullut vanhoja, muuton yhteydessä hävitettyjä huopikkaitakin ikävä. Kyllä niillä olisi kelvannut talsia Helsingin katuja tänä talvena!
Helsingin kaupungin rakennusvirasto on urakoinut lumien kanssa operaatio *lumisodan* hengessä. Käyn töissä Hakaniemessä ja joulu-tammikuun ajan alue oli ajoittain aivan uskomaton: kapeat tallatut polut halkoivat katujen varsia ja kaikkialla oli röykkiöittäin liikenneväyliltä ja torilta syrjään työnnettyjä lumivuoria.
En ole taatusti ainoa helsinkiläinen, joka on tämän talven aikana pyllähtänyt tai polvistellut kaduilla. Tammikuussa venähdytin toisen polven ristisiteet liukastuessani lumen alla olevaan jäähän. Nyt olen henkilökohtaisen kokemuksen myötä perehtynyt polven anatomiaan. Kyllä on muuten hienoksi hioutunut ja tarkoituksenmukainen nivelrakenne tuo polvi. Jos joku osio rakenteesta ja vakioaskelluksesta mättää, siitä kärsii koko keho!
Nyt on jo odotettua kevättä ilmassa ts. aurinkoa, tuula ja muutenkin vaihtelevaa säätä.
Joo. Siellä OLI kauheeta kulkea. Onneksi ei tarvinnut työntää lastenvaunuja... No, puhuin tänään Anun kanssa puhelimessa ja hän meinas jo kaksi kertaa kaatua...
VastaaPoistaMullakin oli puhelin kädessä kaatuessani. Suojelin työnantajan communicatoria horjahtaessani ja juuri se taisi aiheuttaa tasapainohäiriön.
VastaaPoista