Lapsena sain joskus nimipäivänäni (16.6.) syreenikimpputervehdyksiä. Nyt syreenit tuntuvat kukkivan jo toukokuun puolella. Silloin muinoin sain tosin valkoisia perinnesyreenejä, unkarinsyreenit ja muut violetit versiot kukkivatkin valkoisia aiemmin. Entisellä pihallani oli syreenejä ja niiden kukinta-aikaan toin joka päivä uudet oksat sisälle. Syreenit tuoksuvat ihanilta ja niitä oli entisessä kodissani maljakoissa wc:tä myöten.
Nyt kukkamaljakon syreenit on taiteltu ”huomaamattomasti” Hämeentien varrelta olevasta Annalasta. En tohdi taitella oksia sieltä päivittäin, joten tyydyn nyt tähän yhteen ja ainoaan maljakolliseen ja huumaavaan tuoksuun.
Syreenit tuovat mieleeni äitini, joka piti näistä kukista ja on maalannut yhden syreenitaulunkin öljyväreillä. Jostain syystä myös lapsuudessani naapurissa asuvan Aune-tädin, joka ei oikeasti ollut meille edes sukua, mutta hoiti isovanhemmuutta kuin luonnostaan meidän perheen lapsille. Aune juuri on lapsuudessani tuonut syreeneitä minulle nimipäivätervehdykseksi ja hän piti erityisesti kaikesta retuliinista. Sekä äiti että Aune olivat mielessäni, kun ostin museomyymälästä kuvassa olevan perinteisen tuoksusaippuan. Yritän siirtyä pullosaippuoista ekologisempiin paloihin. Olen siirtymävaiheessa menneeseen.
Ihana syreenipostaus. Tuli ihan tunne, että pitää julkaista äidin syreenitaulusta kuva, sehän on minulla! Täällä ei kuki vielä syreenit, ei edes tuomet, ihan aloittelevat vasta!
VastaaPoistaOnko mitään kauniimpaa kuin kukkivat syreenit ja nimenomaan retuliilit!
VastaaPoistaSyreeneissä on kyllä ihana tuoksu. Me oltiin viikonloppu Koski Tl:ssä, ja siellä syreenit olivat vasta nupuillaan tai aloittelemassa, omenapuut kukkivat täysillä.
VastaaPoista