Viikolla kävelin eräänä päivänä sattumoisin Marimekon ohi. Myymälän ikkunoita tulee aina ohi kulkiessa vilkaistua. Pysähdyin havaittuani näyteikkunalla vanhan tutun. Koin nostalgisen ja iloisen tuulahduksen. Tuulahdus siirsi minut ensin 60-luvun loppuun ja siltä seisomalta sisälle myymälään.
Piirtelin nuorena teini-ikäisenä oheisen kuvan kaltaisia muotipiirustuksia. En muista koskaan haaveilleeni vaatteiden suunnittelusta uravalintana enkä sille uralle hakeutunutkaan. Teinivuosiin liittyi varmaankin tuo vaate- ja ulkonäkökiinnostus ja projisoin piirtämisharrastuksen silloin minua kiinnostavaan aiheeseen. Myöhemmin minusta on tullut aika huoleton ja mukavuushakuinen pukeutuja.
Katselen noita vanhoja kliseisiä muotipiirustuksia täynnä olevaa lehtiötä hieman haikeana. Lehtiön kanteen on liimattu keep smiling-tarra. Ajankohta on 60-/70-lukujen vaihdetta. Lehtiötä selatessani yritän kohdata teini-Päivin. Aika hyvin hänetkin vielä tunnistan itsessäni – teini-ikäisen elämäntuskineen päivineen. Kiva käydä tervehtimässä itseään vuosikymmenten takaa.
Ompelin silloin teininä kuvassa oikealla olevan tunikan tapaisen mekon itselleni. Kangas oli Marimekon muija-kuosia, väriltään sinistä vaaleine pilkkuaiheineen. Pidin tuosta mekosta kamalasti. Ja olin suunnitellut ja ommellut sen itse! Kangasrahatkin taisin tienata kesällä kaalipeltoja kitkemällä. Käytin mekkoa sinisten vakosamettifarkkujen kanssa. Farkkujen takataskussa luki "James". Minulla oli myös oranssiin värinen muija-marikukkaro. Se saattaa vieläkin löytyä jostain aarrekätköistä kellarin varastosta.
Nyt Marimekko on tuonut kuosin uudelleen esiin. Noora Niinikoski on suunnitellut kankaasta uusia mekkoja. Täältä löytyy sovinnainen ja täältä vähän nuorekkaampi versio tunikoista. Muija-kuosi on Maija Isolan suunnittelema ja Isolan kokoelmakirjan mukaan peräisin vuodelta 1968. Kiitos Maija muijasta ja Marimekolle muistojen kautta nuoruuteen palaamisesta!
Niinhän siinä kävi, että poistuin myymälästä ihan muijana musta-valkean muija-mekon kanssa. Kaula-aukon edessä ja takana on kauniit pliseeraukset ja pussihihat ovat vähän retrot. Oli vaikeaa tehdä valinta, mutta päädyin sovinnaiseen malliin ja turvalliseen musta-valkoiseen väriyhdistelmään. Nuo muutkin versiot jäivät kyllä vähän kutkuttamaan mieltä.
Nuo piirustukset on kyllä niin tuttuja että! Tunnistin ne heti. Ostit kivan tunikan. Minäkin ostin hiljattain Marimekon Iloisen mekon, kun toinen mekkoni on vähän kainaloista ahdas. Tuo Muija-tunika kävisi mulle varmaan mekosta.
VastaaPoistaMä en kyllä uskalla lainkaan mennä Marimekon myymälään varsinkin kun siellä muitakin ihania juttuja, paras pysyä poissa. Tuo muijakuosi on kyllä kiva, sopivan rauhallinen, mutta kuitenkin eloisa. Mustavalkoinen tunika takuulla kaunis. Mukavaa viikonloppua.
VastaaPoistaMuijasta olen niiin iloinen. Mari-kahvilakin on kuulemma perustettu, kertoi ystäväni Mari. Muijavoimaa!!!
VastaaPoistaOlikohan niissä vanhoissa mekoissa hiuslaskoksia miehustassa, muistelen niin. Yhdellä ystävällä oli sellainen pitkähkö ja leveähihainen malli.
VastaaPoistaJuuri kuvan kaltaisia tunikoita tehtiin ja leveälahkeisia housuja ommeltiin teininä. Muuten paidat oli vyötärömallia.
Muija! Minullakin oli siitä mekko, sininen roosan värisisllä pilkuilla, hiuslaskoksia miehustassa ja leveä, 3/4 osa hihat.
VastaaPoistaEika siinä kaikki. Minunkin piirustukseni nimittäin muistuttivat erehdyttävästi noita sinun kuviasi. :-)
Taidetaan olla saman ajan tyttöjä...
Muija on kiva kangas ja niin tuttu kaikille. Sun paperinukkesi tietysti minulle, muistan vielä kun niitä piirsit ja minä luin joskus ääneen jotakin kirjaa...
VastaaPoista