Tänään on ollut kodikasta. Vähän kuin ennen muinoin lasten vielä asuessa kotona ja perjantain ollessa meidän huushollissa varsinainen puuhapäivä. Nykyään olen perjantaisin yleensä niin väsynyt, että jaksan lähinnä katsoa televisiota. Muistelen joskus, mitä kaikkea ehdin ja jaksoinkaan nuorempana perjantaisin työpäivän päätteeksi saada aikaan.
Tänään tein vähän samoja asioita, mutta lomalla ollessa saatoin käyttää hommiin koko päivän. Olen siivonnut, silittänyt, käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa… Poikani M. kävi luonani ja teki minut onnelliseksi syömällä antaumuksella kaalikääryleitä. Ei lakannut kehumasta ja kiittelemästä niiden herkullisuutta. Toinen lapseni, tyttäreni A. on saanut Kuusamossa päätökseen vaellusretken ja on suuntaamassa kohti Helsinkiä. Lapset ovat siis molemmat olleet liki, toinen luonani ja toinen ajatuksissani koko vaellusviikkonsa ajan. Siivotessani intouduin kuuntelemaan vanhoja levyjä - Mambaa, Ultra Bra:ta, Samuli Edelmannia... Touhuistani ja levyjen kuuntelusta syntyi nostalginen ilmapiiri. Huomenna täytyy vielä jatkaa siivoustouhuja ja pestä pyykkiä. Taidan jatkaa vuosia sitten tärkeiden levyjen kuuntelua, jos siitä saa näin hyvän mielen.
PS. Kuvassa oleva yli 30-vuotias emalipäällysteinen vuoka osoittautui alkuviikon antikvariaattikierroksella keräilytuotteeksi. Luulen, että lähes kaikilla minun ikäisilläni on tuollainen vuoka? Luullakseni meidän perheen kaikilla lapsilla on kyseinen vuoka, Aulilla ainakin on. Olen saanut vuoan ilmeisesti joskus äidiltä. Nostalgiaa siis vuoassakin. Ja äitikin pääsi tähän juttuun mukaan!
Voih, kaalikääryleet on ihan parasta, ei ihme että kehuttiin :) se on kumma miten sitä jatkuvasti iän mukana hyytyy, ei jaksa enää samalla tavoin kuin kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten, ei vissiin auta kun alistua vaan.
VastaaPoistaHaa, mullakin on tuollainen vuoka, anopilta saatu. Mutta kaalikääryleitä en ole ikinä tehnyt, vaikka ne ovat suurta herkkuani. Ja puolukka kuuluu mukaan ehdottomasti. Ei ihme, että tuntuu kodikkaalta, olet tehnyt maailman parhaimman teon keittiössä:)
VastaaPoistaSitä jaksan ihmetellä, miten paljon nuorena tosiaan viitsi tehdä ja saada aikaan. Voisin ottaa siitä jotakin takaisin.
Kyllä onkin herkun näköisiä, ansaitsivat kehut. Minä en ole ikänäni tehnyt kaalikääryleitä. Minäkin aina muistelen, että ennen vanhaan melkein joka ikinen lauantai siivosin ja kävin Helsingissä. Miten ihmeessä jaksoin?
VastaaPoistaIhanan näköisiä kaalikääryleitä! Ne ovatkin herkkuruokaa, vaikka minun äiti ei tainnut koskaan niitä tehdä. Nuo näyttävät niin hyviltä että tekee mieli nakertaa tätä tietokoneen ruutua. En yhtään ihmettele, että saivat kehuja!
VastaaPoistaAh ihanuutta, maistuis mullekin. Tuollaisesta puuhakkuuden fiilistelystäkin tulee niin hyvä mieli, tiedän tunteen. Taidan olla itse jossakin nivelkohdassa, koska minun on vielä niin vaikea hyväksyä etten tee/saa aikaan samoja juttuja kuin ennen. Onneksi on tämä kohtaamispaikka!
VastaaPoistaMinä en ole ikinä maistanut kaalikääryleitä, mutta olen varma että kertakaikkiaan rakastaisin niitä. Kalilaatikkoa on tämän kesän aikana tullut tehtyä moneen kertaan, viimeksi vain viikko takaperin ja se on niin hyvää! ♥
VastaaPoistaPystytkö muuten vaihtamaan tässä blogissasi tätä kommentointimallia? Todella monilla on se ongelma, ettei pysty jättämään kommenttia kun kommentointi on tätä mallia, eli tekstin alle upotettu. Minäkään en pysty omalla profiilillani jättämään kommenttia tänne.
Sinulla on onneksi edes käytössä tuossa valikossa tuo NIMI/URL-vaihtoehto niin pystyn kirjoittamaan viestin laittamalla siihen nimeni ja blogini osoitteen :)
Joillan ei ole tämä vaihtoehtokaan käytössä, niin ei pysty ollenkaan jättämään kommentteja blogiin :/
Kiitos kommenteista! Kokeilkaa hei kaalikääryleiden tekemistä! Aura Liimataisen "Parasta Kotiruokaa"-keittokirjassa (mielestäni paras peruskeittokirja) on hyvä ohje. Korvaan kuitenkin riisin kotimaisella ohralla, lisään sipulia ja jätän korppujauhot pois. Kerma on tärkeä, siinä ei saa pihtailla.
VastaaPoistaMarika, kiitos vinkistä. Kokeilen asetusten muuttamista.
Alkoikin tekemään mieli kaalikääryleitä, nams!
VastaaPoistaJuu.. vuoka on ja kaalikääryleitä on tehty sun visiitin jälkeen ja just samassa vuoassa. Mulla on kyllä mielikuva, että olen saanut vuoan sulta! J muuten löysi tuollaisen pari vuotta sitten metallinkeräyslaatikosta ja säilyttää siinä varmaan jotain muttereita... Suorastaan pyhäinhävitystä...
VastaaPoistaAuli, olenkohan sitten osunut jonnekin tehtaanmyymälään joskus, Hackmannille varmaan? Hyvä tarjous ehkä ja olen ostanut sullekin? Tyyliltään ja väriltään vuoka on 70-lukulainen.
VastaaPoistaOi, kaalikääryleet on jotain niiiin taivaallista!! Hyvin olet saanut noita askeleitakin kerättyä, minäkin tein eilen 10-tonnin lenkin illalla :)
VastaaPoista