Monta valintaa

Tämä perjantai on ollut varsinainen valintojen päivä. Aamulla surkuttelin flunssan ja niistämisen vuoksi rohtuneita huuliani. Huulivoidetta vai huulipunaa? Valitsin vaihteeksi  huulipunan, koska näytän mielestäni nuutuneelta. Huono valinta, huulet ovat nyt entistä rohtuneemmat. 

Töihin lähtiessä mietin, laitanko jalkaan hassut karvalenkkarit vai siistimmät nyörinilkkurit? Valitsin karvalenkkarit ja jalat olivat koko päivän lämpimät. Enkä liukastellut. Oikea valinta!

Aamulla näytti juuri sellaiselta lumisadepäivältä, jolloin joukkoliikenne ja erityisesti raideliikenne takkuaa. Ensin ajattelin valita työmatkalle bussin, koska otaksun sen olevan hieman vähemmän säästä riippuvainen. Raitiovaunu tuli kuitenkin juuri sopivasti kääntöpaikalle ja muutinkin mieleni. Hyppäsin ratikkaan, mutta jo vajaan kilometrin päässä vaunu hyytyi kiskoille. Kuljettaja informoi, että edessä oleva jarruvian saanut vaunu hinataan tuota pikaa varikolle ja matka jatkuu. Kymmenen minuutin kuluttua päätin hypätä paikoilleem jämähtäneestä ratikasta ja kävellä seuraavalle bussipysäkille. Raiteilla huomasin, että edessä oli kuuden raitiovaunun letka. Pysäkki oli siis ihan täynnä töihin matkaavia ihmisiä. Ohi kiisi tupaten täynnä olevia busseja toinen toisensa jälkeen. Viimeinen yhden bussin laskiessa muutaman matkustajan ulos onnistuin olemaan nopea ja hyppäsin kyytiin. Bussi oli aivan täynnä ja tuntui huojuvan lumen liukastamalla tiellä. Muistin Frida Kahlon surullisen kohtalon ja katselin epäluuloisena ympärilleni. Mikähän bussin osa tunkeutuu minuun, jos bussikyyti päättyy ikävästi? Onneksi selvisin lopulta töihin ehjin nahoin kuten muutkin matkustajat. Valinnoista riippumatta.

Kollegani oli koko viime vuoden vuorotteluvapaalla. Hänen kannaltaan varmasti ihan hyvä juttu. Minulle uuden tilapäisen henkilön opettaminen, ammattitaidon puutteen paikkailu yms. teetti lisätyötä koko viime vuoden ajan. Eilen samainen vuorotteluvapaalla ollut kollega kertoi saaneensa uuden työpaikan. Olen ihan vilpittömästi iloinen hänen puolestaan. Tänään hän alkoi kanniskella meille muille keskeneräisiä hommiaan aivan kuten vuosi sitten vuodenvaihteessa. Minä sanoin, että nyt STOP. Asioista pitää sopia tietoisesti samassa paikassa, missä hänelle mahdollisesti myönnetään uuden tehtävän koeajaksi virkavapaata. Toista kertaa en ryhdy ”kaatopaikaksi” ilman, että asioista sovitaan asianmukaisesti. Olen tyytyväinen, että valitsin suuni aukaisemisen.

Tulevana viikonloppuna on WDC:n design-viikonloppu. Yritin tulostaa ohjelmaa netistä. Ei onnistunut, koska olisi pitänyt olla naamakirjatili. Pah, mennäänkö tässä sosiaalisen median pakkopullassa jo liian pitkälle? Pitäkööt viikonloppunsa, ajattelin. Saatan tosin vielä harkita tätä valintaa uudestaan…

Kotini olohuoneesta on runsas puolet rajattu työmaaksi rakennusaikaisella seinämällä. Parvekeseinän rakenteita korjataan. Olohuone on siis hieman tiivistetty ja kutistettu. Tai siis oikeastaan paljon. Kaksi patteriakin on tilapäisesti nostettu pois paikoltaan. Tuntuu viileältä. En ole vielä päättänyt, lähdenkö jonnekin livohkaan täältä raksalta vai siirrynkö asustelemaan makuuhuoneen puolelle? Tulevan viikon ajan pitää joka tapauksessa sopeutua vallitseviin olosuhteisiin.

Oheiseen kuvaan liittyvää valintaa minun ei tarvitse tehdä. Olen jo äänestänyt. Ihmettelen hieman, mihin vanha tuttu vaalisalaisuus on hävinnyt? Kunnioitan omaa ja toisten valinnanvapautta. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että loppujen lopuksi molempi parempi. Sunnuntaina valitsen jommankumman rintanapeista rintanappikokoelman presidenttiketjuun. Ahtisaaren ja Halonen 1:n ja 2:n jälkeen seuraavaksi.