Koska olen purkanut kirjahyllyä remonttitöiden vuoksi, olen päättänyt samalla kohentaa hyllyä järjestelemällä sen osittain uuteen uskoon. Entistäkin tiiviimpi lopputulos on tavoitteena. Kävin ostamassa yhden ylimääräisen hyllyn. Karsintaakin pyrin tekemään. Erillinen työhuone olisi helpotus kirjojen liialliseen dominointiin. Toisaalta olen lapsuudesta asti tottunut siihen, että olohuoneen yksi seinä on vuorattu kirjoilla. Minun hyllyissäni kirjat on jaoteltu sekä aihepiirin, pääasiallisen selkämyksen värisävyn ja aakkosten mukaan. Siten saan yleisilmeen hieman rauhallisemmaksi. Pystyn kuitenkin etsimään aakkosten mukaan kirjan. Jos en muista kirjan selkämyksen väriä, pitää käydä läpi valkoselkäiset, sinisävyiset, punaruskeat jne. hyllyt. Aika pian kaipaamani kirja löytyy. Aiemmin jaottelin värit esteettisemmiksi ryhmiksi, mutta en löytänyt enää kirjoja! Tyydyin kompromissiin.
Eilisessä kirjoittajaryhmän kokouksessa oli aiheena henkilökuvaus. Olen jo toista vuotta kirjoittanut eräänlaista tyyppigalleriaa, henkilökuvauksia ihmisistä jonkun asian äärellä. Kirjoittaessa on vaikeaa arvioida sortuuko kliseisiin, itsestäänselvyyksiin tai liian alleviivaavaan ihmiskuvaukseen. Tulkinnanhan tekee lopulta lukija ja hänen tulkinnanvapauttaan olisi hyvä kunnioitettaa. Toivon kirjoituksistani kriittisempää palautetta. Ryhmässämme ollaan ehkä liiankin hienotunteisia toisten tekstien suhteen. Ihmisten kuvaus on mielenkiintoista, hauskaakin. On mahdollista, että joutuu hetkeksi kuvaamansa hahmon pään sisään. Muutaman kerran olen nähnyt kuvaamastani tyypistä yöllä unta. Herätessäni olen joutunut hetken miettimään, kuka minä oikein olen?
Keskustelimme myös hyvistä ja huonoista kirjojen nimistä. Mielipiteen näyttävän poikkeavan melkoisesti. Itse toin esiin runollisia ja kuvailevia nimiä. Olen mieltynyt mm. ”Joen yli puiden siimekseen” (Hemingway), ”Kuin surmaisi satakielen” (Lee), Andien mainingit (Neruda). Olen ostanut joskus kirjoja kirjan nimen mukaan, esimerkiksi kirjan ”Mies, joka luuli vaimoaan hatuksi” (Sacks). Useat tuntuivat tykästyneen napakoihin ja iskeviin nimiin. Olisi kiva kuulla, mihin kirjan nimeen sinä olet mieltynyt?
Sadan vuoden yksinäisyys.
VastaaPoistaKirjastossa kirjoja hyllyttäessä tulee mieleen kaikenlaista. Kerran mietin jotta kuinkahan monessa dekkarin nimessä on kuolema tai murha tai että minkä kuukauden nimi esiintyy useimmin kirjojen nimissä. Oiskohan se vaikka toukokuu :)
Houkuttelevan näköinen kirjahylly sinulla.
Ihana kirjahylly, voisin istahtaa sen eteen ja ryhtyä lehteilemään! :)
VastaaPoistaMinuakin miellyttää runolliset ja "salaperäiset" nimet. "Kuin surmaisi satakielen" on sekä nimenä että kirjana ihastuttava. Samoin André Brinkin "Hiljaisuuden tuolla puolen" tai samaisen kirjailijan "Sateen enteitä".
Tykkään myös shokeeraavista nimistä esim. "Ruttomuuri" (sekin Brinkin - miten minulle tulee nyt vain Brinkiä mieleen, apua!). :D
"Kuin surmaisi satakielen" on minusta runollisen kaunis kirjan nimi ja muutenkin yksi lempikirjoistani ja -elokuvista. "Ja pesäpuu itki" houkuttelee myös.
VastaaPoistaKirjahyllystä tulee ihan erinäköinen, kun se on järjestetty värien mukaan. Rauhoittuu koko seinä.
AnniKainen,
VastaaPoistaSadan vuode3n yksinäisyys on hieno nimi, heiman runollinen sekin.
Elegia,
Olen koko viikonlopun järjestellyt kirjahyllyä uuteen uskoon. Monta Brinkiä kyulki käsissä, mutta ei noita mainitsemiasi. Tervetuloa lukijakseni!
Katriina,
järjestellen saan kirjahyllyn siistimmäksi kokonaisuudeksi, mutta harmillisen paljon siihen kuluu aikaa. Lopputuos kuitenkin palkitsee!