Ollessamme lapsia ja nuoria, vanhempamme kannustivat kyllä aina
meitä, mutta ei pidetty fiksuna vähääkään kehua omia lapsia saatikka heidän menestystään ulkopuolisille. Kun
aloimme saada yo-kirjoituksessa laudatureja, olivat sukulaiset ja naapurit ihan
äimän käkenä ja yllättyneitä. Vasta nuorimman sisaren koulu- ja harrastusmenestystä
vanhemmat rohkenivat raottaa hieman muillekin. Toki he oikeasti olivat erityisen iloisia
kaikesta iloitsemisen arvoisesta – kuten kaikki vanhemmat. Mutta kehuminen olisi ollut ylpistelyä ja se olisi voinut kalahtaa omaan nilkkaan.
Tänään oli kuuntelemassa tyttären luentoa Viikin kampuksen
info-keskuksessa. Olin iloinen ja voin jopa tunnustaa olleeni ylpeä äiti. En
toki ylpistynyt. Luento oli niin rennon luonteva ja tytär innostuneen
vakuuttava. Uskon, että hänestä kehittyy hyvää vauhtia loistava luennoitsija.
Oliko tuo nyt jo vähän liikaa, olen kuulevinani äitini hymisevän. Ei tuo ollut äitimuori liiallista kehumista. Jos
olisit ollut kuuntelemassa, olisit saattanut pakahtua ylpeydestä. Vaikka et englantia
taitamattomana olisi luennosta mitään ymmärtänytkään. Minäkin ymmärsin vain enimmän osan.
Luennon jälkeen kävin katsomassa keskuksen kirjaston perällä
olevaa palmupuutarhaa. Puutarha on pieni ja intiimi. Kesä tuli vihreyden
keskellä mieleen. Viihtyisä pieni keidas, jossa voisi istahtaa palmun alle ja ottaa kirjan kassista.
Onnea äiti ja sen tytär!
VastaaPoistaOnhan tuo varmaan ihana tunne.
Kyllä lapsestaan pitää saada olla avoimesti iloinen ja onnellinen.
Elämä kantaa!
Onpa hauskaa, että siellä on pieni palmupuutarha. Hieno juttu tuo tyttärien menestyminen, mielestäni saa olla ylpeä, perustellulla ylpeydellä ja turhanpäiväisellä kehuskelulla on iso ero.
VastaaPoistaRva Pioni,
VastaaPoistakiitos!
Saila,
Eikö vaan saakin! Nyt putos kehukivi sydämeltä ;)
Hienoa! Ollaanhan me muutkin ylpeitä. Ja kaikista ylpein olis ollut mamma, eikä yhtään olisi hymissyt eikä hyssytellyt, niin minä uskon.
VastaaPoistaLuin blogikirjoituksesi vasta äsken, ja jo ennen kommenttien katsomista sanoin ihan ääneen, että "kyllä Hilkka olisi ollut äärettömän ja "äänekkään" iloinen ja ylpeä lapsenlapsestaan"!! Niin kuin oli ja olivat Hilkka ja Leo molemmat jokaisesta tyttärestään ja erityisesti jokaisesta lapsenlapsestaan, iloisia, ylpeitä ja kiitollisia!
VastaaPoistaIhana lukea blogiasi, kuin siskojesikin!
Hyvää kevään odotusta, lämpimin ajatuksin,
Marja
Marja,kiva huomata että seuraat kirjoitteluani. Hyvää kevättä myös sinulle! Tiedän, että mamma olisi ollut aivan täpinöissään, jos olisi istunut luennolla vieressäni. Vähän tuntui siltä, että olisi istunutkin.
Poista