Vaaleanpunaista unta ja totta

UNTA

Viime yönä matkustin unessa leikki-ikäisten lasteni kanssa vanhalla kattoikkunallisella valkoisella Fiestallani Merikarvialle tutustuaksemme vanhempieni hankkimaan uuteen kotiin. Talo oli vaikuttava ja tilava, vanhan roosan väriseksi rapattu kaupunkivilla.  Rakennus oli hieman kulahtaneessa kunnossa. Mutta tunnelmaltaan aivan ihana. Jo edesmenneet vanhemmat (ja Fiesta) elivät 80-luvulla, lapseni 90-luvulla ja minä tssä ajassa. Kiertelimme talossa ja sen ihanassa ympäristössä. Toisella puolella taloa oli vilkas vierasvenesatama, toisella puolella avautui aava sininen merenselkä. Merestä pilkotti kiviä, kuten Merikarvialla tapaa pilkottaa. Meren puolella oli puoliympyrän muotoinen terassi, jota varjostivat isolehväiset vanhat puut. Terassille johti kivillä päällystetty ja sammaloitunut polku. Potkaisin korkokengät (?) jalastani, jotta olisi helpompi kulkea. Kiertelin isoissa huoneissa ja katselin näkymiä kauniin mallisista ikkunoista. Yksi ikkunoista oli paksussa seinässä oleva ympyrä, yhteen ikkunaan oli ripustettu nyt kaapissani olevat ja äidin aikoinaan virkkaamat luonnonvalkoiset ikkunaverhot. Seinillä oli eri vuosikymmeniltä peräisin olevia hieman haalistuneita tapetteja. Siskoistani Auli oli myös paikalla ja katselimme huoneita yhdesssä. Huomasimme samalla hetkellä ulkoseinissä olevat kipsikoristeet.

Välillä tulin hetkeksi juuri ja juuri tajuihini. Nukahdin uudestaan ja uni jatkui. Talo oli kuitenkin muuttunut roosasta vihreäksi. Hetken tietoisuus toi ilmeisesti uneen hitusen järkeä. Kysyin unessa isältä, että oliko talosta tehty kuntoarviota ja mitä siinä oli tullut esiin? Auli-siskon kanssa taasen päivittelimme, että kyllä meidän vanhempamme ovat aika ennakkoluulottomia ja rohkeita. Ikäisekseen.

Sitten heräsin ja aloin kummastella unessa luovasti limittyviä aikajaksoja, todellisuutta, alitajuntaa ja mielikuvitusta. Aloin pohtia unen viestiä minulle? Rakennuksen sanotaan symboloivan unessa yleensä unen näkijän henkistä tilaa. Saatan nähdä niitä myös ammattini vuoksi. Aika usein näen joka tapauksessa hyvin selkeitä ympäristöjä ja tiloja, yksityiskohtineen päivineen. Aamulla voisin vaikka piirtää ne muistiin. Olen joskus niin tehnytkin.

TOTTA

Töissä jatkan omien töitteni rinnalla kollegan aloittamia töitä. Meinaan saada niistä harmaita hiuksia. Edellisen vuoden kollega oli vapaalla, sitten pari kuukautta töissä ja nyt hän on irtisanoutunut.  Moni asia näyttää vuodessa unohtuneen. Korjailu jälkikäteen on epäkiitollista hommaa, mutta onnekseni saan siihen pomon tuen. Uusi kurkkukivulla alkava flunssa kiertää uhkaavasti nyt töissä. Olen juuri ja juuri päässyt eroon kahdesta yskäisestä flunssasta. Pelottaa, saanko nyt vielä hieman alikuntoisena kurkkukipuflunssankin L

Viikot kuluvat kovaa vauhtia enkä ole viime aikoina ehtynt tai jaksanut tehdä juuri muuta kun selvittää työpäivät jotenkuten kunnialla.  Blogi-kirjoittelu ja muiden blogien kommentointi on jäänyt valitettavan niukaksi. Harmillista…

Odotan kovasti, että lumisohjot sulavat kaduilta ja hiekkakerros poistetaan. Alan aivastella kadulla kulkiessani, vaikka en edes ole allerginen. Kevät etenee, vaikkakin viime aikoina kylmän pohjoistuulen siivittämänä. Siksipä ostin Hakaniemen hallin talvialeloorasta puolella hinnalla vaaleanpunaisen mummuhatun. Se on ihanan lämmin ja ulottuu juuri ja juuri korvien suojaksi. Keväisiä tuulosia sinullekin!