Perusperjantai

Perjantai-iltapäivän kokouksen aikana piirusteltu tajunnanvirta paljastaa, että alitajuntani on jo kesässä. Siitä näkee myös sen, että huomiotussit ovat liian räikeitä. Myös sen, että piirustelu pitäisi malttaa lopettaa ajoissa. Kokous kesti toisin sanoin vähän liian pitkään...

Tällä viikolla sain tarpeekseni jatkuvasta rykimisestä ja niistämisestä. Tauti on pitänyt otteessaan jo neljättä viikkoa. Lääkkeitä ja lääkäreitä välttävänä olen joutunut puntaroimaan asenteitani. Kävin ensin verikokeissa ja sitten lääkärissä. Veriarvot olivat kohdallaan ja viirusflunssa on lääkärin mukaan jo siirtymässä menneeseen. Ei hätää, vakuutti lääkäri. Kuntoni on kahden peräkkäisen ja pitkittyneen flunssan vuoksi kuitenkin lähes pohjalukemissa. Kuntosalinikin teki konkurssin enkä ole uskaltanut käydä kröhäisenä uimassa. Sekä kodin tienoilla että Hakaniemessä työpaikan seutuvilla hiekoitushiekat ovat vielä kadulla. Aivastuttaa eikä siis kävelykään oikein houkuta. Olen jo katsellut parvekkeella olevaa pyörääni hieman toiveikkaana. Josko kohta pääsisin hyppäämään pyörän selkään?

Tekisi mieli kotiin jotain keväisen väristä tehostetta. Menin tänään työpäivän jälkeen keskustan Marimekkoon ajatuksena ostaa verhokangas ruokailutilan ikkunaan. Minulla oli etukäteen kolme kangaskuosivaihtoehtoa ja värisävyä mielessä. Etsimistäni kankaista oli kaksi versiota palautettu Herttoniemen tehtaanmyymälään ”vanhoina” ja kolmas vaihtoehto oli myyty loppuun. Onkohan Marimekko alkanut vauhditaa tuotteiden kiertoa? Itse arvostan juuri valikoiman pysyvyyttä, en niinkään jatkuvaa uusiutumista. En halua heti rynnätä jonkin kivan perään. Haluan sen sijaan rauhassa fiilistellä ja pohtia, mitä todella haluan.

Iltafiilikset ovat tällä hetkellä hyvin perjantaiset. Virkkaan puuvillalangasta täysin tarpeettomia ruusukkeita ja katson televisiosta Voicea. En vaadi itseltäni mitään muuta. Iso teekuppi jo odottaa höyryävänä.