Linturetkellä

Olimme tänään nuorison matkassa Porkkalanniemen äärimmäisessä kärjessä linturetkellä. Eilen sade naputti ikkunapeltiin koko päivän ja illalla se äityi rännäksi. Mutta tänään aurinko paistoi kuin paistoikin. Näimme Porkkalanniemessä paljon lintuja aina pelottomasta peiposta hauskannäköisiin meriharakoihin, haahkapareihin ja yksinäiseen alliin, mutta laulujoutsenten tai kurkiauran ylilentonäytös jäi tällä kertaa näkemättä.

Aurinko kylpi meressä, kylmä tuulen tuiverrus viestitti keväästä. Eväitten syönnin ajaksi löysimme suojaisan poukaman. Evästaukohan on luontoreissulla lähes tärkeästä tärkeintä J Kuntoni on todella ravassa, mutta kyllä rämpiminen ja tasapainoilu vaihtelevassa maastossa oksaisella ja kivikkoisella polulla aina jotain kuntosalin "body pump"-tuntia vastaa. Onneksi muu porukka oli armeliasta ja malttoi välillä odotaa minua. Kiikarilla ja kaukoputkella pystyy hyvin näkemään ja tunnistamaan lintuja, mutta kamerani ominaisuudet eivät riitä niitä ikuistamaan.

Siitä huolimatta kuvat saavat tällä kertaa puhua puolestaan. Sanoin onkin äärettömän vaikeaa kuvata aurinkoa, meren äärettömyyttä, kevään herkkää heräilyä, linnun taidokasta kaartoa taivaalla.