Ihana toukokuu päättyy aina ja eittämättä vuodenkierrossa.
Siirrytään kesäkuuhun – ihan hyvä kuu kesäkuukin on. Leimallisinta kesäkuussa
on mielestäni:
Valo tulee korkealta ja sitä riittää lähes koko
vuorokaudeksi.
Värejä on kaikissa ihanissa kesän mielikukissani kuten
omenapuun kukissa,
kieloissa, syreeneissä, orvokeissa…
VAPAUS
Vapauden ja joutilaisuuden tunne liittyy kouluvuosiin. Nyt
alkaa loma! Mutta vain koululaisille ja opettajille, joille tietysti suon ilomielin
vapauden. Minulle se on ollut pelkkää toiveunta koko aikuisiän, koska juuri
kesäkuuhun ajoittuu työni kiireisin aika. Paras alkukesä menee pitkät päivät
töissä istuskeluun. Ikinä en ole pystynyt pitämään lomaa kesäkuussa. Mutta
nautitaan silti kesäkuusta sen verran, mikä keritään!
Juu, sitä koululaisen kesälomanalkutunnetta lapsuudesta ei voita melkein mikään! Loputtomalta näyttävä kesä oli edessä. Meillä pakattiin vuokrattu pakettiauto ja ajettiin setien ja tätien kanssa isovanhempien kesähuvilalle, jonne muutettiin koko kesäksi. Voi ihanuutta, kun siellä olivat kaikki samanikäiset serkutkin!
VastaaPoistaKesäkuussa on aina vihreää, valoisaa ja kylmää, en tiedä mistä tämä kuvitelma, ehkä juuri siitä että kesäkuun alussa muutettiin sinne ohutseinäiseen lautarakenteiseen kesähuvilaan, missä todellakin oli aluksi viileää.
Toukokuun loppumisessa on nykyään haikeutta, vuoden hurmaavin kuukausi on ohi... Nyt kesä ei olekaan sellaista riemun ja loputtomana edessä näyttäytyvän kesäloman aikaa kuin lapsena. Ehkä jos vastaan joskus tulisi pullon henki, pyytäisin häneltä lapsuuden kesää.
Kyllä lapsuuden ja nuoruuden kokemukset kiinnittyvät meihin vahvasti. Niinkuin nyt esimerkiksi suvivirsi. Se symboloi ainakin minulle kouluvuosien peruna vapautta, ikuista kesää ja ihanaa joutilaisuutta.
PoistaHienoja muistoja varmaankin nuo lapsuutesi serkkukesät.
Minäkin muistan kuinka ihanaa oli, kun kesäloma oli alkamassa ja menin Yyterin kansankoulun kevätjuhlaan. Päälläni oli frillahelmainen, sininen leninki, jossa oli pieniä valkoisia palloja. Leningissä oli myös nauhat, jotka sidottiin rusettiin selän taakse. Tunsin itseni ehkä suurin piirtein sinihelmaiseksi prinsessaksi, uudet kengätkin oli jalassa, ainakin joskus. Ja se sininen hame oli ehkä vain yhtenä keväänä, mutta se on jäänyt niin vahvasti mieleeni, ikään kuin se kuuluisi kaikkien ihanien kesälomien alkuun. Siinä kohdassa mistä mentiin rautatien ylitse Yyterin kouluun, kasvoi kieloja. Sitten vielä juhlallinen Suvivirsi kruunasi kaiken kesän ja vapauden alkamisen ihanuuden.
VastaaPoistaJust näin. Mää en muista muuten kevätjuhlavaatteistani yhtäkään. Varmaan tuo sinipilkullinen frillahame on ollut minullakin josssain vaiheessa, ehkä kevätjuhlissakin?
Poista