Torkuttelua

Varhain aamulla kuulin sateen ropisevan ikkunan vesipellille. Vedin peiton korville ja katselin pari unisettiä. Herätessäni uudestaan hain hesarin, mutta sitten alkoi taas väsyttää. Torkahdin ja katselin taas unta. Reilusti yhdeksän jälkeen vasta todella heräsin. Kymmeneltä menin suihkuun ja aamiaisen söin vasta yhdentoista korville. Silloin huomasinkin jo olevani nälissäni, joten tein vähän tuhdimmat brunssi-leivät.

Minulle tällaiset torkutteluaamut kertovat siitä, että olen selättänyt viime viikkojen pahimman stressin. Se on hyvä se. Ensisijainen syy stressin karkoittumiseen lienee viime viikolla tekemäni työt, varsinkin loppuviikosta olin tehokas. Toinen syy oli rauhallinen sateen ropina. Tänään sateinen ilma on myrkkyä kaikille juhliville ja juhlien järjestäjille. Harmillista heidän kannaltaan. Minulle sateen ropina oli helpotus. Ei tarvitse mennä torille etsimään tomaatin taimia eikä ryhtyä oikein mihinkään muuhunkaan. Pääasia on, että ehdin työkaverin pojan lakkiaiskahveille iltapäivällä.

Ostin iloiset aamiaislautaset Sockmannin 150. juhlavuoden tuotteeksi teetetystä oiva-astiasarjasta. Yksinkertainen, herttainen design tuo mieleen 1970-luvun, joten ne sopivat hyvin minulle silloin nuorelle. Astiat ovat kuulemma niin kysyttyjä, ettei niitä onnistu saamaan ilman ennakkovarausta. Minäkin kävin kolme kertaa niitä katselemassa ennen kuin tajusin varata omani. Sopivat iloisiksi pilkahduksiksi teemoihin, muihin oiviin ja muutenkin pelkistettyihin astioihini.

Iloisia juhlia kaikille juhlijoille!