KLOP, KLOP

En todellakaan ole jäänyt torkuttelemaan koko viikon ajaksi. Päinvastoin. Olen singahdellut ja säntäillyt vähän enemmän, kuin mitä oikeastaan olisin jaksanut.

Mukavaa ylikiireisessä viikossa oli tavata nuorin sisko ja hänen nuoremmat kaksi poikaansa heidän viettäessään kesälomaviikkoa Helsingissä. Nuorin, M. 10 v, oli kanssani kahden isoveljen ja siskoni ollessa Kalasatamassa Metallican konsertissa. Kävelimme yöllä kahden pitkin autiota merenrantaa kohti Sörnäistenrantaa ja kuulimme musiikin hyvin. Sanatkin kuuluivat hyvin selvinä: ”Do you want heavy???” JEEEE!!! Veljessarjasta nuorin on jäänyt minulle vähän muita poikia vieraammaksi, mutta nyt ehdimme tutustua. Muistan niin hyvin oman poikani juuri saman ikäisenä – vielä ihan vähän aikaa lapsena.

Oma poika puolestaan aiheutti jänntiystä ja äidin huolta ilmoittaessaan viime viikolla eräänä aamuna lähtevänsä sairaalaan, koska on kuumeinen ja vatsa oikealta alhaalta kipeä. Olin heti hermona, koska meillä on kolmessa sukupolvessa kokemuksia siitä, että umppari on syytä leikata pois mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Poika pääsikin umpparistaan lopulta eroon 13 tunnin odottelun ja kolmen eri sairaalan käytävillä istuskelun jälkeen. Ehkä tuolla kaikella on joku hyvä selitys, mietin? Viimeiseen sairaalaan jo nestetiputuksessa oleva poika kuskattiin sentään ambulanssilla. Ei tarvinnut siirtyä omin voimin ja joukkoliikenteellä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Poika toipuu hyvää vauhtia. Se on tärkeintä!

Viime viikolla ehdin tehdä töitä todella vähän, siis varsinaisia konkreettisia töitä. Oli kolutuspäivä, excursiopäivä ja erityisen paljon neuvotteluja. Paperit eivät työpöydän ääressä istumatta liiku eteenpäin. Siksi piti päiviä venyttää molemmista päistä. Töiden ja muiden viikon tapahtumien vuoksi yöunet ovat jääneet liian vähiksi. Aivot alkavat mennä hitaalla. 

Tänään on ollut pilvistä ja pitkin päivää on pirskotellut vettäkin taivaalta. Juuri sopiva päivä hoidella kaikenlaisia rästihommia. Niistä ehdottomasti tärkein oli mennä ostamaan varta vasten Punavuoresta kuvassa olevat ruotsalaiset puuklopot, joista löytyy lisätietoa täältä. Hakaniemen torilta hain vihanneksia ja täydennystä parvekeviljelmälle. Kävin myös toivottamassa hyvää matkaa tyttärelle, joka suuntaa huomenna kolmeksi viikoksi kauas maailman ääriin. Onnellista ja mielenkiintoista matkaa teille A., T. ja J.!

Nyt aloitan televisioillan jalkojen totutellessa uusiin ihaniin klopoihin. Pidän Komisario Lewis:sta, sarjan tyypeistä ja erityisesti miljööstä. Aina kun se vain on mahdollista, on tietenkin katsottava ”Neljät häät ja yhdet hautajaiset” - jälleen kerran. Aivot levätköön!