Runoja kirjojen nimistä

Innostuin Rva Pionin ”kirjannimirunoudesta”, johon hän oli saanut idean jostain toisesta blogista. Suoristelin, järjestelin ja katselin tänään omia kirjarivejäni ja huomasin, että nimistä voisi ehkä kirjoittaa kokonaisen runokirjan. Kaikki tekstit otsakkeineen ovat siis kirjahyllyissäni olevien kirjojen nimiä. Kokeilkaa omasta hyllystänne. Oikein kivaa! Ihanaa, kun lomalla voi tehdä kaikenlaista tällaista. Kotipuuhailua. Kuvitus Helsingin kaupunginmuseon näyttelystä ”Lisää funkkista, Reino”. 

Helpointa  on tietysti aloittaa rakkausrunosta.

Tästä tuli ehkä hieman omistavan itsekäs, toisen kokijan näkökulma rakkaudesta:

OLE LUONANI AINA

Kirjava Satama

Valkoinen hotelli

Sunnuntai

Rakastavaisten illallinen

Heijastus ikkunassa

Että hän muistaisi saman

Runo arjen yltäkylläisyydestä:

OMAN ELÄMÄNSÄ SANKARI

Koskenlaskijana työelämässä

Johdan itseäni

Luihin ja ytimiin

Pää tallella

Ulkona

?

Kantaa ottavampaa runouttakin kirjannimistä voi rustata:

TIETÄMÄTTÖMYYS

Huojuva talo

Kotona maailmankaikkeudessa

Kuinkas sitten kävikään

Pystyyn kuolleet

Kaikki puut

Ilmastonmuutos – nyt

Runo lapsuuden loppumisesta. Kaikki nämä kirjat ovat muuten runokokoelmia:

MISSÄ LEIKKI LOPPUU

Aleksis Kiven katu

Hyppynarun varjo

Myöhemmin samana kesänä

Meitä oli kolmetoista

Tuoreessa muistissa kevät

Ja tämä on sitten jo ihan dadaa….

VIELÄ YKSI ASIA

Puusta pudonnut

Trigonometrian oppikirja
Mozartin hiukset

Terassilla