Kuvat on otettu Porin 5. kaupunginosassa olevasta Korsmannin talosta.
Puuvillatehdas on tarjonnut parhaimmillaan työtä tuhansille
naisille. Tällaiset naisvaltaiset työpaikat ovat toimineet pienenä polkuna
tasa-arvoisen yhteiskunnan ja naisen itsenäistymisen tiellä.
Itsekin olen
taustaltani ns. ensimmäistä koulutettua sukupolvea. Vanhemmat pitivät tärkeänä,
että perheen hyväpäiset tyttäret koulutettiin. Isä sanoi, että on parempi selvitä
itse kuin olla taloudellisesti riippuvainen vaikka huonosta puolisosta. Kelpo neuvo isältä tyttärelle.
Emme jääneetkään odottelemaan uljasta prinssiä tai rikasta miestä. Kaikki me neljä siskosta
olemme vaihtelevissa elämäntilanteissa tarpeen tullen selvinneet ominemme myös
taloudellisesti.
Hohhoijaa... Tuleepas tästä nyt oikein tällaista mukasyvällistä pohdintaa… Ehkä on sittenkin hyvä, että arki alkaa ensi viikolla ja palaan töihin sadetta pitelemästä?
Hohhoijaa... Tuleepas tästä nyt oikein tällaista mukasyvällistä pohdintaa… Ehkä on sittenkin hyvä, että arki alkaa ensi viikolla ja palaan töihin sadetta pitelemästä?
Huomaan jääneeni hieman historian ja puuvillatehtaan
koukkuun. Netti on käsittämätön aarreaitta. Löysin mm. YLE:n Elävästä arkistosta dokumentin ”Tämä elämä –
kutomakoneiden jyskeessä”, jossa kuvataan
Porin Puuvillatehtaan naisten raskasta työtä jyskyttävien kutomakoneiden
tahdissa. Naisena on koskettavaa, liikuttavaakin kuunnella naisten ajatuksia työstä,
työyhteisöstä, unelmista ja haaveista noin puoli vuosisataa sitten. Dokumentti löytyy täältä ja se kestää noin 20 minuuttia.
Dokumentissa voi paikoin kuunnella ns. aitoa Porin murretta. Osa naisista on
tullut töihin ”mailta”, joten kerrontaa kuullaan myös ainakin pohjoissatakuntalaisittain.
Kuulostaa tutulta tuollainen syventyminen tiettyyn aiheeseen. Siihen kun pääsee sisään, alkaa hamuta yhä enemmän tietoa. Hienoa, että dokumentissa on myös haastatteluja! Täytyykin katsoa/kuunnella se joskus kun tulee rauhallisempi kausi.
VastaaPoistaPuuvillatehtaan kehruujennyjen jutut dokumentissa kuulostivat toisaalta tutuilta, toisaalta todella kaukaisilta.
PoistaTäällä tulee tuota perhemuistelua... Kyllä meidän isä puhui läpiäkin päähänsä eikä aina viisauksia. Minulle hän ainakin sanoi, kun äidin kannustamana menin pyrkimään oppikouluun: "Mitäs sin menet häpäsemmää ittes, et sää sin kumminkaa pääs!" Minä pääsin vaikka täpärästi. Siihen aikaan oli ne kovat oppikouluun pyrkimiset. Ja sitten isä moneen kertaan söi nämä viisaat sanansa ja totesi, että mitä hölmöä hänkin on mennyt suustaan päästämään. Enkä tietääkseni ole koskaan hänelle tuosta kaunaa kantanut, pikemminkin vitsiksi asia kääntyi myöhemmin, kun itse hän noita sanojaan muisteli.
VastaaPoistaVai on isä tommosia typeryyksiä mennyt höpisemään?
PoistaTästä muistin, että minulla oli joskus taulu, joka oli maalattu Porin puuvillatehtaasta. Siis sellainen miljöökuva...missäköhän sekin nykyään on? Ei mitään havaintoa moneen vuoteen.
VastaaPoistaPorilainen graafikko (nimi katosi just jonnekin?) lienee tehnyt puupiirustuksia alueelta ja on asunut juuri 5. kaupunginosassa. Meillä kotonakin oli yksi vedos, nyt se on siskolla.
Poista