Entisen Porin Puuvillatehtaan rakennuksia hallitsee netistä löytyvien tietojen mukaan kotimainen
kiinteistösijoitusyhtiö. Tiloissa toimii yrityksiä monilta eri toimialoilta.
Toimijoina on mm. vaihtelevan suuruisia
ja eri toimialojen palveluyrityksiä, Porin yliopistokeskus koulutus- ja
hallintotiloineen, Satakunnan Kansan toimitus, lukuisat ammatinharjoittajat ja
konsultit työtiloineen, yhdistykset tiloneen. Lisää korjattavaa tilaa näytti vielä riittävän alueella.
Tiloissa pystyi ainakin jazz-viikolla kuljeskelemaan suorastaan
hämmästyttävän vapaasti, valvontakameroita toki näytti olevan kaikkialla.
Meille tämä avoimuus tietysti sopi, olimmehan ihan viattomalla historiallisella
tutkimusretkellä.
Näitä ikkunoita pesin kesätyönä lukiolaisena 70-luvulla. Kyllä pieniruutuisten ja kookkaiden ikkunoiden pesemiseen helposti yksi kesä hupenikin nuorelta siivousfirmaan kesäksi
pestautuneelta porukalta. Muistaakseni meillä oli jonkin sortin
yhteisurakka, joten töitä tehtiin reippaasti ja aika huolettomasti ikkunoissa
kiipeillen. Se oli silloin muinoin...
Taaimmaisessa ja uusimassa rakennuksessa siivosin johtopartaan
toimistotiloja yhtenä kesänä iltaisin. Juuri koskaan kukaan ei ollut
töissä enää siivouksen aikaan. Luulen, että työtahti on nykyään vähän toista. Eiköhän nyt vähintäänkin joku istuisi vielä iltaisin töissä? Muistan, että jonkun johtajan
pöydällä oli vaimon valokuva kullatuissa kehyksissä. Se hymyilytti minua
silloin. Ehkä vieläkin vähän hymyilyttäisi - ainakin ne prameat kehykset.
Isossa kokoontumistilassa näkyy ajan patina ja rosoisuus
miellyttävällä tavalla.
Ruokalan tilat on korjattu vähän viimeistellymmin.
Museoviraston kulttuurihistoriallisesti
merkittävässä rakennetussa ympäristössä on tehtaan vanha voimalaitos suojeltu
myös sisätiloiltaan niin pintoja kuin vanhoja voimalaitoslaitteita ja varusteita
myöten.
Vanhat koneet ovat mielenkiintoisia ja kauniita.
Koneiden huollossakin tarvittiin aika järeät jakoavaimet ja muut välineet.
Voimalaitoksessa oli nyt pop up-näyttely.
Näyttelyn ripustukset oli tehty hellästi vanhaa vaalien.
Ai, pumpulitehdasko se oli, on tuttu näky mutta olin unohtanut mikä se taas olikaan. Upeat tilat, salit, lattiat ja koneet!
VastaaPoistaHieno esittely ja muistelo. Muuten, kyllä minunkin esimiehelläni on vaimon valokuva työpöydällä, ei kulta- vaan puukehyksissä - sekaisten paperipinojen joukossa. Ja taitaa olla parin lapsenlapsenkin. Se vaimon kuva ei ole minua vielä hymyilyttänyt mutta se paperimäärä ja ne pinot... Aika usein iltaisin tämä johtaja myös naputtaa tietokonettaan pinojensa keskellä, vaikka kaikki muut ovat jo lähteneet. Eksyin ihan syrjäpoluille... No, työkulttuuria tämäkin.
VastaaPoista