sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Puuvillatehdas nyt


Entisen Porin Puuvillatehtaan rakennuksia hallitsee netistä löytyvien tietojen mukaan kotimainen kiinteistösijoitusyhtiö. Tiloissa toimii yrityksiä monilta eri toimialoilta. Toimijoina on  mm. vaihtelevan suuruisia ja eri toimialojen palveluyrityksiä, Porin yliopistokeskus koulutus- ja hallintotiloineen, Satakunnan Kansan toimitus, lukuisat ammatinharjoittajat ja konsultit työtiloineen, yhdistykset tiloneen. Lisää korjattavaa tilaa näytti vielä riittävän alueella. 


Tiloissa pystyi ainakin jazz-viikolla kuljeskelemaan suorastaan hämmästyttävän vapaasti, valvontakameroita toki näytti olevan kaikkialla. Meille tämä avoimuus tietysti sopi, olimmehan ihan viattomalla historiallisella tutkimusretkellä.


Näitä ikkunoita pesin kesätyönä lukiolaisena 70-luvulla. Kyllä pieniruutuisten ja kookkaiden ikkunoiden pesemiseen helposti yksi kesä hupenikin nuorelta siivousfirmaan kesäksi pestautuneelta porukalta. Muistaakseni meillä oli jonkin sortin yhteisurakka, joten töitä tehtiin reippaasti ja aika huolettomasti ikkunoissa kiipeillen. Se oli silloin muinoin...


Taaimmaisessa ja uusimassa rakennuksessa siivosin johtopartaan toimistotiloja yhtenä kesänä iltaisin. Juuri koskaan kukaan ei ollut töissä enää siivouksen aikaan. Luulen, että työtahti on nykyään vähän toista. Eiköhän nyt vähintäänkin joku istuisi vielä iltaisin töissä? Muistan, että jonkun johtajan pöydällä oli vaimon valokuva kullatuissa kehyksissä. Se hymyilytti minua silloin. Ehkä vieläkin vähän hymyilyttäisi - ainakin ne prameat kehykset.


Isossa  kokoontumistilassa näkyy ajan patina ja rosoisuus miellyttävällä tavalla.


Ruokalan tilat on korjattu vähän viimeistellymmin.



Museoviraston kulttuurihistoriallisesti merkittävässä rakennetussa ympäristössä on tehtaan vanha voimalaitos suojeltu myös sisätiloiltaan niin pintoja kuin vanhoja voimalaitoslaitteita ja varusteita myöten.


Vanhat koneet ovat mielenkiintoisia ja kauniita.


Koneiden huollossakin tarvittiin aika järeät jakoavaimet ja muut välineet.


Voimalaitoksessa oli nyt pop up-näyttely.


Näyttelyn ripustukset oli tehty hellästi vanhaa vaalien. 


Vaalittavaa kulttuurihistoriaa tämäkin, eikö vaan?


Onneksi tämä tuttu porilainen kaupunkinäkymä Kokemäenjoen ylittävältä vanhalta sillalta on säilynyt, vaikka pumpustyykiä ei täällä enää valmistetakaan. 

2 kommenttia:

  1. Ai, pumpulitehdasko se oli, on tuttu näky mutta olin unohtanut mikä se taas olikaan. Upeat tilat, salit, lattiat ja koneet!

    VastaaPoista
  2. Hieno esittely ja muistelo. Muuten, kyllä minunkin esimiehelläni on vaimon valokuva työpöydällä, ei kulta- vaan puukehyksissä - sekaisten paperipinojen joukossa. Ja taitaa olla parin lapsenlapsenkin. Se vaimon kuva ei ole minua vielä hymyilyttänyt mutta se paperimäärä ja ne pinot... Aika usein iltaisin tämä johtaja myös naputtaa tietokonettaan pinojensa keskellä, vaikka kaikki muut ovat jo lähteneet. Eksyin ihan syrjäpoluille... No, työkulttuuria tämäkin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!