Kaisaniemen kasvitieteellisen museon ovet olivat eilen poikkeuksellisesti avoinna kaikelle kansalle Helsingin 200-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Museorakennus on suunniteltu nimenomaan kasvitieteelliseksi museoksi. Rakennus on valmistunut 1900-luvun alkuvuosina arkkitehti Gustav Nystömin suunnitelmien mukaan.
Myöhemmin Suomen itsenäistyttyä oli uhkana, että museorakennus olisi muutettu kuninkaan asunnoksi. Sitten tuli maailmansota, Saksan hegemonia heikkeni, Suomen päättäjät tulivat järkiinsä ja maasta tulikin tasavalta. Museo sai jatkaa museona.
Museosta oli ihan mahdoton ottaa sisäkuvia, koska talo oli tupaten täynnä kiinnostunutta kaikkea kansaa. Isot salit ja laveat käytävät olivat kuitenkin juhlavia ja entinen johtajan asunto melkoinen.
Nämä alkuperäiset jykevät koivukaapit ovat tupaten täynnä pahvilaatikoihin arkistoituja prässättyjä kasveja, josta ns. tyyppikasvit ovat arvokkaimpia kasvitieteellisen tutkimuksen kannalta. Näitä tyyppejä skannataan parhaillaan maailmanlajuisesti yhteiseen kasvitieteelliseen digitaaliseen kirjastoon.
Työnäytöksiin osallistujat saattoivat seurata kasvien prässäämistä ja prässättyjen kasvien kiinitystä arkeille. Välineinä arkeille kiinnityksessä käytettiin mustaa karhulankaa ja liimapaperia. Perinteet huokuivat muutenkin kovasti tässä ympäristössä.
Koivukalusteissa oli kauniit puukaiverrukset eri kotimaisten puulajien innoittamina.
Muutenkin kasviaiheita oli käytetty arkkitehtuurin aiheina. Tässä paneeliin kaiverrettu pihlaja,
sama puulaji kaakeliuunin koristeena
ja seinäboordiin maalattuna.
Kasvitieteellisen museon kirjaston kerrottiin olevan yksi maailman laajimmista.
Kirjastossa havisi hieman mennyt maailma, mutta ehdottomasti sympaattisella tavalla.
Haavailen tällä hetkellä posliinikukasta, murtta en ole löytänyt mistään alkuja.
Avoinna olevista henkilökunnan työtiloista havaitsi, että tässä paikassa
todella rakastetaan kasveja.
Ja kuinkas muuten?
Olisi kiva päästä katselemaan tuonne, mutta pääsinpähän edes pienelle kierrokselle kanssasi:)
VastaaPoistaEnnen oli mahdollista tehdä yksilöllistä ja kaunista jälkeä, koristella käsin vaikka kuinka paljon. Nyt olisi varmaan jo mahdotonta maksaa tuollaisesta. Muutos on ollut iso, jotain Milanon Duomoa ei enää voitaisi rakentaa.
Ei tällaisia käsillä tehtyjä ornamentteja voi enää edes kuvitella tehtväksi nykyään. Onneksi joskus voitiin ja edelleenkin voidaan niitä siksi ihastella.
PoistaMinulla on mummulta saamani pieni posliinikukan taimi lähtenyt kunnolla kasvuun! Täältä vaan alkua hakeamaan.
VastaaPoistaSe, sekä mammalta saamani kiinanruusu ovat menestyneimmät viherkasvini. :)
Täytyy tulla hakemaan posliinikukan kotti. Kiitos jo etukäteen!
Poista