Aloin illalla etsiä kotoa kameraani. Etsin ja etsin, lopussa
jo pienehkön paniiikin vallassa. En löytänyt. Koko illan asia vaivasi mieltä.
Missä viimeksi mahdoin kuvata, voiko kamera olla töissä, missä kaikkialla olen
viikon aikana liikkunut, mihin kamera olisi voinut unohtua??? Tyttären luona
käydessäni mukana oli pikkujärkkäri, mikä on edelleen minulle vähän vieraampi
kameroista. Aamulla päätin lähteä töihin katsomaan varmuuden vuoksi, olisiko
kamera sittenkin siellä. Tietoisella tasolla olin varma, ettei ole.
Aamupäivällä siis suuntasin kohti Hakaniemeä. Työpaikalla tarkastin
ensin pöydän ja kaikki paperikasojen aluset, sitten pengoin kaikki laatikot.
Epätoivo oli iskemäisillään. Missä, missä, oi missä? Lopulta katsoin
vaatekaappiin, epätodennäköisimpään paikkaan. Siellä ”valkoinen kaunottareni”
pilkotti hyllyn kulmalla. Huh, mikä helpotus!
Aloin oikein miettiä kameraa ja minua. Suhdettamme siis. Tämä
kamera on nyt lähes kaksi vuotta kulkenut kanssani paikassa kuin paikassa.
Siitä on todellakin huomaamattani tullut kaverini. Kokemusten jakaja. Ilmeisesti silmieni ja
sielun jatke – jos näin voi kuvailla.
Kauppareissun jälkeen palasin kotiin ja keitin kahvit
jälleennäkemisen kunniaksi. Olo on nyt kovasti levollinen kameran palattua kotiin.
Hauska juttu:) Tuntuu oudon tyhjältä, jos ei ole minkäänlaista kameraa mukana. Lapsena minulla oli samanlainen suhde pianoon, vaikken koskaan hyväksi soittajaksi tullutkaan. Se oli kuitenkin tärkeä.
VastaaPoistaYritän nyt vähän paremmin tiedostaa minne "valkoisen kaunottareni" milloinkin laitan. Alkaa nimittäin olla niin automaation kaltainen jatke minulle.
PoistaLaitapa joskus kuva siitä kaunottaresta;)
PoistaTäytyykin tehdä joskus oikein välinepostaus ;-)
PoistaHui! Pelästyin jo otsikkoa, että mitä kauhiaa on tapahtunut. Mutta olihan tuo kauhiaa, minä menisin ihan paniikkiin, jos epäilisin kameran hävinneen. Ei pelkästään se rahan menetys, vaan meilläkin on tosiaan luottosuhde. Kamerasta on tullut sellainen luotettava kanssakulkija.
VastaaPoistaTulen mukaan todistamaan tuota luottosuhdetta. Ilman kameraa on jotenkin kuin osa puuttuisi. Aina silloin tällöin yritän korvata kameraa jollakin muulla, viimeksi puhelimen kameralla. Sitten harmittaa. Varmistui tässä sekin, että kamera pääsee matkaan, kun seuraavan kerran lähden...
VastaaPoistaYksi huono puoli siinä on: ettei siihen voi soittaa.
Kirjailijatar ja Rva Pioni, luottosuhde on oikein sopiva ilmaisu kameran ja minukin suhdettani kuvaamaan. Mää en tykkää ollenkaan kuvata kameralla enkä erityisen paljon työpaikan peruspokkarillakaan. Harva on se reissu, jonne "kaunottareni" ei minua seuraa. Koskaa ei nimittäin voi tietää, tulisiko sopiva kuvaustilanne vastaan. Kuten tiedätte...
VastaaPoista