Äitiys on ikuista. Vaikka lapset kasvavat ja antavat omien
siipiensä kantaa, äidille (ainakin minulle) lapset ovat omia pikkuisia. Lapseni ovat monessa
asiassa viisaampia ja rohkeampia kuin minä, mutta vanhemmuuden
rooli säilyy kuitenkin ikuisesti tietyllä tasolla. Lasten liihotellessa maailman
merillä haluaisi levittää omat siipensä heidän suojakseen ja poistaa kaiken
maailman pahuuden heidän tieltään. Vaikka jokainen joutuukin omat kivikkonsa kompuroimaan. Tätä mietin kutoessani tyttärelle mukaan kirjoneulelapasia hänen lähtiessään tänään tutkimusmatkalleen suureen
maailmaan.
Hyvää ja mielenkiintoista matkaa kullanmuru!
Arkisten kiireiden keskellä saatiin koko perhe perjantaina illalla kasaan. Kävimme syömässä kiinalaisessa Tigerissä Korkeavuorenkadulla. Suosikkini viidestä eri riisin lisukkeesta oli paahdetut munakoisot, jossa oli sopivasti chilin potkua. Tulisinta valitsemistamme rohkenin vain varovasti maistaa.
Kaikki tuli joukolla syödyksi.
Odotan myöhään illalla saavani tekstivistinä varmistuksen
lentokoneen saapumisesta valtameren taa.
Olen miettinyt, miten paljon huolta tulin varmaan aiheuttaneeksi, kun olen aina ollut tosi huono ilmoittamaan itsestäni eikä kännyköitäkään ollut. Läksin yksin reilaamaan eivätkä vanhempani kuulleet minusta kuukauteen mitään, menin kesäksi Amerikkaan ja taisin soittaa sieltä yhden kerran koko kolmen kuukauden aikana jne. Ei tullut mieleen, että he olisivat huolissaan!
VastaaPoistaVasta itse keski-ikäistyessään alkaa ajatella, että ehkä ei olekaan kuolematon :-D
Samanlaista hiljaisuutta olen touhunnut aikoinaan. Kännykkäaikana alan kuvitella ties mitä kauheuksia, jos en saa läheisiä puhelimella kiinni.
PoistaVilunväreitä...
VastaaPoistaOnneksi on tekstiviestit, sähköpostit ja skypet
ja kaipa tuo maailmakin on nykyään jo pienempi.
Ainakin ilmatila taitaa olla lähes täysi ihmisiä toistensa luo
lennättävistä koneista.
Onnea maailmanmatkaan lapsellesi!
Onneksi todellakin. Tavoitettavuutta pitää nykyään niin itsestään selvänä. Maailma on todellakin pienempi, kuin esim. minun nuoruudessani. Silloin olisi ollut aivan epätodellinen ajatus siitä, että piipahtaa jonnekin kauas vähäksi ajaksi hommiin.
PoistaMinä olen oppinut jo inhoamaan jäähyväisiä. On kurjaa erota pitkäksi aikaa, vaikka ehkä siihenkin sitten tottuu. Mutta on ihanaa, että lapset seikkailevat pitkin maailmaa, vaikka tietty äidin sydän siinä joutuu koville. Hyvää seikkailua tyttärellesi!
VastaaPoistaKiitos, tytären seikkailut sujuvat hyvin. Katselen hänen työhuonettaan ja fosiilia netistä ja ihmettelen tätä hassua maailmaa.
PoistaHyvää ja turvallista mmatkaa Ainolle! Onko hänellä tällä kertaa blogi, jota voisi seurata?
VastaaPoistaSamalla terveisiä minun matkaltani! Oli niin kiire, etten kerinnyt edes käymään blogipäivityksiä katsomassa saati itse bloggaamaan. Keksin juuri, että alan pitää matkakertomusadventtikalenteria, joka päivi jokin pieni pala ja kuva tai kuvia matkalta. Matka ylitti kaikki odotukset, ja rauhallista oli joka paikassa, minne menimme.