Valoa!

Aamulla sytytän ikkunan eteen ripustamani valopallon. Taivas muuttuu aamupuuhien aikana pimeästä siniseksi hetkeksi. Onnea on, ettei tarvitse kiirehtiä töihin pimessä. Toisaalta palaan töistä kotiin pimeässä toisin kuin aamuaktiiviset, jotka ehtivät kotimatkalle illan siniseen hetkeen. Minulle sopii paremmin aamusinerrys. Se on myös työnantajan etu, kun en kuitenkaan olisi aamuisin vireä enkä aikaansaapa.

Kotiin palatessani sytytän kynttilät tai tuikut. Muuten minulle riittävät mainiosti nämä toimettomat ja hämärät illat. Kohdevalo valaiseen käsityön ja se riittää. Yritän pärjäillä näine hyvineni. Talvipäivän seisaukseen on vielä kuukausi aikaa. Ajattelen äitiä, tänään hän olisi täyttänyt 85 vuotta.