Pitkälti iltapäivään asti oli pilvistä ja pimeää. Juuri sellainen tietty matalapaineinen ilmanala, joka saa otsalokhoni jomottamaan ja pään tuntumaan turralta. Iltapäivällä taivaanrannassa alkoi kutenkin rusottaa juuri ennen auringonlaskua. Siispä heti kipinkapin ulos, jotta aivot tuulettuisivat matalapaineen rippeistä. Ulkona merenlahti oli peilityyni.
Rakastan lähirantaa ja rantapuistoa. Todellakin rakastan. Ammennan
siitä suunnattomia voimia kaikkina vuodenaikoina, aamusta iltaan. En ole suinkaan ainoa rantanautiskelija. Tänään illansuussa ilma väreili kauniisti kosteudesta ja syksyinen väritys oli kuulas.
Mielestäni Helsingissä on tehty oikea maankäytön linjaus siinä, että rannat ovat yhteistä omaisuuttamme eikä niitä kaavoiteta vain varakkaimman
väestön asuntotonteiksi. Kaikki voivat nauttia Helsingin merellisestä luonnosta yhdenvertaisesti.
Muuttaessani runsaat kuusi vuotta sitten tänne
Vanhankaupunginlahden rantamille, ympäristö oli suurimmaksi osaksi vielä rakennustyömaata.
Nyt poihjoispuoli on jo valmiiksi rakennettu ja etelämpänä sijaisevaa
rantaa rakennetaan sitä mukaa, kun viimeiset talot kaupunginosassamme
valmistuvat. Valmiina rantapuisto jatkuu yhtenäisenä aina Hermannin ja
Kalasataman rantapuistoihin saakka.
Lähdin kävelylle kolmen jälkeen. Matkan aikana aurinko laski
ja hämärä laskeutui. Kauempana Kuusiluodon takana pilkottavalla Herttoniemen rannalla merestä alkoi kohota höyryä ilman viiletessä.
Laajoilla nurmikentillä on vielä valkoposkihanhien maatuvia kakkapötkylöitä,
vaikka linnut jo ovatkin häipynneet etelään. Joutseniakaan ei enää näy, mutta ne saattavat vielä piileskellä ruovikon suojassa. Nyt jo kauniin okran väriseksi muuttuneessa meriruovikossa. Sorsat sentään vielä torkkuvat rannalla nokat siipensä suojassa.
Hämärtyessä rantalinjalla ja kivimuurien vierellä olevat yhtenäiset
valaisimet syttyivät hiljakseen.
Kun katson pimeässä kotirannasta kauemmaksi etelään, näen Kulosaaren sillan ja tyhjyydestä
nousevan Kalasataman kaupunginosan. Pian sinne rakennetaan pilvenpiirtäjiä ja maisema muuttuu.
Mietin vielä, onko tämä onnistunutta maankäyttöä?
On kyllä onni asua noin kauniissa ympäristössä! Pääset meren äärelle helposti ja voit lepuuttaa silmiä ja aivoja rannalla ja hengittää raitista ilmaa kävellessä. Onneksi siellä sade hellitti edes hetkeksi:)
VastaaPoistaTotta. Vastarannan tuijottelu, veden liike, muuttuva maisema, raikas meri-ilma rauhoittavat mieltä.
PoistaNiin, sitä tulee miettineeksi. Toisaalta Kalasatama oli teollisuusaluetta ja sen rannat oli jo rakennettu ja pengerretty.
VastaaPoistaOma lapsuudenmaisemani on sinua vastapäätä, isäni on haudattukin Leposaareen Kulosaaren kupeessa, mistä käsin katselen sinun rantaasi, se näyttää kauniilta, Arabianrannan valotkin ovat kivan näköiset illalla.
Sinänsä Kalasataman rakentaminen kohentaa niitä tienoita. Mutta tuo korkea rakentaminen mietityttää.
PoistaMielenkiintoista, en ole juuri iltaisin katsellutkaan omaa rantaa toiselta puolelta. Olen käynyt vastarannan hautuumaalla. Kerran veden pinnan noustessa sieltä tuli kukkaseppäleitä meidän rannalle. Tuntui vähän oudolta katsella niitä polun varrella. Meri on liikkeissään yllätäävä!
Todella kauniita kuvia. Minustakin on oikein, että rannat jätetään kaikkien kaupunkilaisten iloksi. Helsinki on todella merikaupunki. Vaikka Turkukin on meren rannalla, se ei tunnu siltä. Turku on enemmän jokikaupunki.
VastaaPoistaKiitos! Synnyinkaupunkini Pori on myös jokikaupunki, vaikak meri on lähellä. Kuten Turku minunkin mielestäni.
PoistaMinunkin mielestäni rannat tulee olla kaikkien kaupunkilaisten omaisuutta. Mikään ei rauhoita niin kuin tulen ja veden katsominen, vaikken mikään pyromaani olekaan. Leivinuunissa palaa nytkin tuli ja lasiluukun läpi se luo tunnelmaa keittiöön. Ja koiralenkki suuntautuu usein merenrantaan, joka on joka säässä ja vuodenajassa erinäköinen, kuitenkin aina rauhoittava. Myös myrskytessä se on kaunis uhkaavuudessaan ja ihminen tuntee itsensä pieneksi luonnon näyttäessä voimiaan. Tämäkin tuntuu omalla tavallaan rauhoittavalta.
VastaaPoistaMyrskyävä meri on aivan ihana. Täällä päin parhaat tyrskyt löytää Lauttasaaren yhdeltä rannalta. Synnyinkaupungissani Porissa Reposaaren takaranta on kans oikea tyrskyjen ranta. Oulun rannat eivät ole kamalan tuttuja, olen käynyt siellä vain pari kertaa ja pikaisesti.
PoistaAika mahtava rakas kotiranta.
VastaaPoistaEiks vaan!
Poista