Askel on kepeä kulkea

Tänään olen askeleen verran lähempänä tulevaisuutta. Olen myynyt nykyisen asuntoni. Reilu vuosi sitten ostin uuden asunnon ja sen pitäisi valmistua parin kuukauden kuluttua. Pian valmistuvat tyhjät seinät odottavat sitä, että siirrän kotini saman rannan varrelle, mutta vähän isompaan asuntoon. Askelia keventää näinä kiristyvinä rahoitusmarkkinoiden aikoina varmuus siitä, että ei tarvitse enää rahoittaa kaksia seiniä kodin ympärillä.

Aikataulujen sovittaminen piti koko päivän vauhtia yllä. Aamulla oli muutama pakollinen sähköposti hoidettavana, sitten saimme koulutusta pykälien koukeroihin ja sittten olikin jo kiire ostajan pankkiin kauppakirjojen ja liitteiden kera. Töihin palatessani asiakas oli jo odottamassa. Kun sain hänen asiansa hoidettua, en kyennyt keskittymään enää mihinkään. Kävin kadun vastakkaiselle puolella ostamassa K-kaupasta omenapiirakan ja join kupin maitokahvia. Sitten päätin lähteä kotiin.

Kaupungilla oli pysähtynyt tunnelma. Tuulen virekään ei liikuttanut ilmaa ja pilviverho peitti taivaan. Oloni sen sijaan ei ollut pysähtynyt vaan tuntui, kuin hyrrä olisi edelleen pyörinyt päässäni. Mutta askeleet - ne olivat kovasti keventyneet!