Joulumuisto

Lapsemme olivat pieninä kovia leikkimaan ja touhuamaan. Ekaluokkalaisena tytär vietti iltapäivät yksin kotona, koska muutama vuosikymmen sitten ei ollut vielä tarjolla ohjattua iltapäivätoimintaa. Iltapäivät kävivät joskus pienelle lapselle pitkäveteisiksi eikä työpäiväni silloinkaan päättynyt aina tasan klo 16. Työpäivän jälkeen piti usein vielä käydä kaupassa, hakea poika päivähoidosta tai hoitaa jotain muita asioita työmatkan varrella.

Jopulunalusviikolla tytär alkoi soitella minulle töihin vähän väliä pitkin iltapäivää.
-     Äiti, voinko ottaa massapalloja?
-    Joo, ota vaan, vastasin. Uusia puheluita ja uusia kysymyksiä seurasi.
-    Voinko ottaa hilettä kans?
-    Saanko ottaa muffinssivuokiakin – ja hopeista paperia?
-    Saako valkoisesta langasta leikata lyhkäsiä pätkiä?
-    Voinko käyttää kaikki massapallot… jne…

Toistelin joota kysymyksiin ja jossain välissä mielessä kävi, että mitähän mahtaa olla tekeillä. Pääasia tietenkin oli, että lapsi viihtyi puuhaillessaan. Kun tulin kauppareissun jälkeen kotiin, keittiön pöydällä oli askarreltuna rivi toinen toistaan hellyyttävämpiä enkeleitä. Tytär oli kaivellut kaappeja ja suunnitellut enkelit löytämistään tarveaineista ja askarrellut enkeleitä koko pitkän iltapäivän ajan. Sukulaiset saivat sinä jouluna enkelit joulutervehdysten mukana. Olen säästänyt yhden enkeleistä yli kaksikymmentä vuotta. Enkeli ilmestyi tavaroiden seasta tyhjentäessäni muuton yhteydessä kaappien perukoita. 

Enkeli tuntui erityisen merkitykselliseltä ja palautti muistoja mieleen juuri nyt joulun alla.

Hyvää Joulua A. pieni sinne valtameren taakse!

Hyvää Joulua kaikille blogiani seuraaville!