tiistai 31. joulukuuta 2013

”Mitä ihhhmettä?!”


Kämppikseni Liemi Kilpikonna näki viisaaksi mennä muuttohässäkässä talvilevolle. Levolle Liemi K. meni jo entisessä asunnossa ja marraskuun puolivälistä alkaen se on ollut lähes liikkumatta ja horroksessa. Kannoin sen uuteen kotiin styrox-laatikossa, siirsin styroxista kylpypyyhkeeseen vuorattuun pahvilaatikkoon kaapin alle suojaan. Sieltä se siirtyi jossain vaiheessa sängyn alle ja jatkoi horrostelua.

Tänään Liemi K. päätti, että nyt päivä alkaa varmaan pidetä ja aurinkokin alkaa kohta paistaa ja lämmittää. Aika unisena ja hitaasti se kömpi sängyn alta. Sitten alkoi ihmettely?! Uusi paikka sai kilpikonnan oikeesti hämillisen näköiseksi. Onhan sillä tosi pieni päänuppi, mutta ympäristön kilpikonna aistii siitä huolimatta luontaisesti erittäin hyvin. Jos joku uusi juttu ilmestyy lattialla, sen ympärillä pitää luonnollisesti heti suorittaa asiaankuuluva tarkastus. Onko SE UUSI ruokaa, uhka, suoja vai mikä?

Liemi K. pyöritteli tänään sanamukaisesti aivan äimän näköisenä päätään ja katseli ympärilleen ihmeissään. Voi sitä pientä ihmettelijää, kun heräsi yllättäen uudessa ympäristössä. 

Vuosi vaihtuu pian. Tulkoon vuodesta 2014 meille kaikille hyvä, onnellinen ja mielenkiintoinen. 
Sinulle, minulle, meille!
Ja perheen perinteitä kunnioittaen:
Hei hei vanha vuosi, tervetuloa uusi vuosi!

4 kommenttia:

  1. Ei ole sitten milloinkaan tullut mieleeni miten kilpikonnankin pää voisi mennä noin sekaisin.
    Toinen kilpikonna (virkattu) sai tänään kyytiä talutushihnassa (pinkki samettinauha), kun olin pakannut sen Tanssivan Hiiren ja Lemmikki Aasin kanssa samaan mökkiin ja se vaihtoi omistajaa.
    Olipa ihana katsella leikkivää lasta. Meillä vasta imuroidaan :)

    VastaaPoista
  2. Pitääkö kilpikonnankin nyt tarkastaa koko asunto ja sen tarjoamat mahdollisuudet;). Kaikki sympatiat hämmentyneelle eläimelle, kun yksi sellainen piileksii kirjahyllyn allla täälläkin.

    Antoisaa tulevaa vuotta, kohta se alkaa!

    VastaaPoista
  3. Liemi K vastaa: Nuppi meni ihan sekaisin hetkeksi, kun ympäristö ei näyttänyt samalta, kun nukkumaan mennessä. On minulla ennenkin ollut näitä elämän käänteitä, on sitä ennenkin nukahdettu jossain ja herätty toisaalla. Mutta olen selviytyjä ja hyvä sopeutumaan. Jospa toi emäntä vaan tietäis kaikki elämäni käänteet... ei se varmaan uskois.

    VastaaPoista
  4. Onneksi sentään emäntä säilyi samana, ja huonekalut, vaikka ne kaikki ovatkin avan väärissä paikoissa. Voi kilpikonna parkaa, kuinkahan kauan menee, ennen kuin se on kartoittanut uuden kotinsa ja kotiutunut. Ehkä se vielä huomaa, että kannatti muuttaa. .

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!