Olohuoneen aamuinen aurinko
Siskonpojat olivat yökylässä ja lähtivät aamupäivällä. Oli
kiva jutella heidän kanssaan myöhään illalla. Kuunnella heidän elämäänsä ja ihastella,
millaisia fiksuja ja persoonallisia nuoria miehiä nuorimman siskon pojista on
kasvanut.
Vieraiden lähdettyä olen jatkanut sujuvasti hitaanpuoleista aamuhuuhailua aamuaurinkoisessa olohuoneessa ja palauttanut aikani kuluksi mieleen bloggerin asetuksia, joihin en ole tainnut kajota pariin vuoteen! Seurauksena oli, että joidenkin vanhojen postausten kuvat "heittelehtivät". Sen verran jaksoin tutkia, että olisi pitänyt alkaa sumplia rivinvaihtoja yms. kuva kerrallaan, joten antaa nyt kuitenkin olla minun puolestani, miten sitten kuvat ovatkin.
Vieraiden lähdettyä olen jatkanut sujuvasti hitaanpuoleista aamuhuuhailua aamuaurinkoisessa olohuoneessa ja palauttanut aikani kuluksi mieleen bloggerin asetuksia, joihin en ole tainnut kajota pariin vuoteen! Seurauksena oli, että joidenkin vanhojen postausten kuvat "heittelehtivät". Sen verran jaksoin tutkia, että olisi pitänyt alkaa sumplia rivinvaihtoja yms. kuva kerrallaan, joten antaa nyt kuitenkin olla minun puolestani, miten sitten kuvat ovatkin.
Uuden kameran etsin on uskomattoman hyvä - vuosien tauon
jälkeen pystyn silmälasienkin kanssa kuvaamaan sen kautta. Nykyisessä kamerassa
ei edes ole ollut etsintä, mutta sen tosin huomasin vasta monen kuukauden kuvaamisen
jälkeen…
Ensimmäinen viikko lomasta on takana. Positiivista on, että
kesäkin näyttää vihdoin ja viimein alkaneen! Valkoposkihanhien kotoisa kaakatus kantautuu rannalta sisään. Hanhien läsnäolo liityy mielestäni tähän ranta-asumiseen, vaikka valkoposket ovatkin uudis- tai maahanmuuttajalintuja. Minusta on mielenkiintoista seurata niiden elämää varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Uutisissa kuuntelin, kuinka monet stadilaiset olisivat valmiita pistämään hanhet paisteiksi. Höh, sanon minä!
Näkymä parvekkeelta iltataivaalle
Kyllä minäkin voisi popsia hanhipaistia ihan hyvällä ruokahalulla (samoin kuin peurapataakin ;-)). Asioilla on puolensa. Valkoposkihanhia ei tosiaan ollut vielä parikymmentä vuotta sitten Helsingissä ollenkaan, sitten tuli invaasio. Jokin kultainen keskitie olisi varmaan paras.
VastaaPoistaIhanaa, että tämä kesän tulo osui juuri lomasi ajankohtaan - hyvä tuuri.
Kultaista keskitietä minäkin kannatan. Kesä tuntuu nyt ihan uskomattomalta - lopultakin! Nautitaan tahoillamme!
PoistaKiva lukea soljuvaa kieltä, ja jännä muuten nämä asetukset,
VastaaPoistane solahtavat niin sopivasti tänne, että silmä heti lepää
eikä enää edes muista entisiä asetuksia. Minä niin pidän blogeista,
jossa kuvilla on suuri sija. Nautin isoista pläjäyksistä.
Kiitos, kiitos! Juuri kuvakoon suurentamiseksi jouduin vähän näpelöimään asetuksia.
PoistaRva Pionin sivuilta tänne löysin ja tykästyin niin, että jäin lukijaksesi..:)
VastaaPoistaOnpa mukavaa saada uusi lukija! Tervetuloa lukijaksi Irmasstiina Ruusukummusta!
Poista