Asuntomessuilla oli ymmärtääkseni alkuvuosina
asuntosuunnittelun kehittämiseen ja laadun parantamiseen liittyviä tavoitteita.
40 vuoden kuluessa messut ovat kuitenkin muuttuneet lähinnä kaupalliseksi
sisustustavaraa, sisustussuunnittelupalvelua ja talotehtaiden tuotantoa
esittäväksi tapahtumaksi. No ei siinä mitään, kun osaa varautua keskittymään
tähän puoleen. En silti ymmärrä, miksi tasavallan presidentti suojelee messuja,
joilla on lähes pelkästään kaupallinen tavoite?
Jyväskylän asuntomessuilla esiteltiin tasan yksi uusi asia,
13. kerroksinen asuinkerrostalo, joka saa vierelleen myöhemmin (suhdanteiden niin salliessa?) pari muuta vastaavaa tornitaloa. Kerrostalo olikin mielestäni oikein hyvä
esimerkki pilviä kohti tähyävästä rakentamisesta ja on arkkitehtitoimisto JKMM
Oy:n suunnittelema.
Esittelyhuoneistojen teatraalinen sisustus yliampuvuudessaan alkoi lähinnä hymyilyttää, kuten tämä Drama Queen:n makuukammari.
Kerroatalon lisäksi esiteltiin muutama hyvä esimerkki yksilöllisestä, ympärsitöönsä
suunnitellusta omakotitalosta ja paljon talotehtaiden tyyppitaloja, joista
jotkut on jo aiemminkin esitelty asuntomessuilla. Kerrosatalon ympärillä oli kylvetty hieno niittykukkaketo!
Ympäristön suunnittelussa oli
hulevesiin kiinnitetty aika hyvin huomioita, mutta lähes samat ratkaisut olivat
esillä jo toissa kesänä Tampereella.
Koska olimme työporukan kanssa matkassa piti kuunnella
Jyväskylän kaupungin virallinen esittely. Kuuntelin esitelmää
”resurssiviiisasta, kyperturvallisesta, liikunnallisesta tapahtumakaupungista”
noin tunnin ajan ruksaten samalla esitteestä kymmenisen taloa, joihin haluaisin ja
ehkä ehtisin tutustua. Sitten söimme noin puolitoistatuntia kestävän lounaan.
Tarjoilu oli niin käsittämättömän hidasta, että varmaan odotettiin
juomatilauksia joka väliin. Talojen tutustumiseen jäi kovin vähän aikaa, mutta
ehdin kuitenkin suurin piirtein kääntyä taloissa, jotka kiinnostivat. Kuvaaminen
varsinkin ulkoa päin jäi vähiin.
Tontit Äijälänniemessä ovat kooltaan yli 1000 m2 tai noin 500 m2.
Ranta on yleiseen käyttöön tarkoitettua virkistysaluetta, jolla on
ympäristöarvoja. Siksi se on luonnontilassa ja näyttää paikoin aikamoiselta
ryteiköltä. Alue on entistä viljelyaluetta, kaalipeltoa kuulemma. Kaalinpäät ja
muu viljelymenneisyys näkyivät hauskasti alueen ympäristörakenteiden
koristeaiheissa - sähköjakokaapeissa, istuinpenkeissä ja muuntamon seinässä.
Katujen varsille oli istutettu puurivit, mitkä myöhemmin kasvaessaan pituutta varmaankin jäsentävät ympäristöä ja parantavat kaupunkuvallista sekasotkua,
mikä on tyypillistä asuntomessualueilla. Aidat on rakennettu yhtenäisen aitatyypin mukaisesti. Täälläkin asemakaava on kuulemma
tarkoituksella väljä, ainoa yhtenäinen sitova määräys on tummanharmaa katto.
Tässä joitakin poimintoja vaikutuksen tehneistä taloista, joissa piipahdin:
Pidin kovasti talo Luckista. Pohjaratkaisu on
atrium-tyyppinen rakennuksen kääntyessä pihan ympärille niin, että rantapuistoon avautuva
piha jää täysin suojaiseksi. Pohjaratkaisu on eri elämäntilanteissa toimiva,
oleskelutilat, makuuhuoneet ja saunaosasto ”anopinsäilytyshuoneineen” muodostavat omat
tilakokoanisuudet. Ulkoseinän leveät, koko seinän korkuiset siirtoikkunat avaavat olohuoneen suoraan pihalle. Yhtenäinen valkosiuus sisäpihalla ja sisällä on jotenkin eteerisen ilmavaa ja sen vaikutus
korostuu, kun sisustus on viitteellistä, jopa huumorilla höystettyä eikä liian
pitkälle pureskeltua. Kadulle päin julkisivut on taasen rapattu tumman harmaaksi. Tämä talo teki minuun ehkä suurimman - jopa hätkähdyttävän vaikutuksen, vaikka
en tätä omaksi kodikseni kokisikaan.
Hiihtäjä Heikkisen talo on myös pohjaratkaisultaan toimiva ja harkittu. Tässä talossa pinnat olivat erityisen kauniita. Julkisivun
rappaus, puusäleseinämät, sisällä hiihtäjäaiheinen graafinen betoni, puukatto 70-luvun tyyliin ja ihan
pisteenä ii:n päälle hienot puupuitteiset ikkunat ja tarkkaan hiottu
ikkunoiden puitejako. Tykkäsin kovasti.
Skammin leikkisään taloon olisin voinut muuttaa vaikka heti. Kompakti,
mutta asumistarpeiden mukaan muuntuva ”avoin” pohjaratkaisu ja
talousrakennuksessa sijaisteva kätevä erillinen työhuone ovat mainiot lähtökohdat kodille. Julkisivumateriaalina
on käytetty keraamista laattaa ja puuta. Sisätiloissa lautaverhous ja
kulmaikkuna on toteutettu kauniisti ykistyiskohtia myöten. Ruokailutilan lähes
saumaton jatkuminen sisältä ulos on kiva ratkaisu. Vähäoksaisella huolellisella
paneeloinnilla vältetään onnistuneella tavalla kesämökkimäinen tunnelma. Pihalaatatkin voi valaa itse, niin niistä tulee eloisammat ja kauniimmat.
TALO LEIJA
Talo Leija oli hillityn hallitun kaunis, mutta kooltaan useimmille täysin tavoittamaton ja tarpeettoman suuri (230 m2). Tässä talossa silmä lepäsi aikaa kestävissä yksityiskohdissa. Puuverhoilut oli myös täällä tehty hyvin kauniisti ja
laadukkaasti. Sama materiaali jatkuu yhtenäisenä ruokailutilasta ulos. Talon
ulkoarkkitehtuuri on varmaotteista ja konstailematonta.
Villa Elissa ratsasteli Aallon jalanjäljillä eikä ollenkaan
huonosti ratsastanutkaan. Sisustusmateriaalit olivat Aallon käyttämiä klassikoita: poltettua tiililaattaa
lattiassa, märkätiloissa koboltin sinisiä kaakelilaattoja, seinissä taivutetua koivuvaneria. Sisustus oli koottu myös
suomalaisen design:n klassikoista, joihin minä ainakaan en kyllästy. Tosin aika
tummaksi on kuvani sisätilasta
valottunut.
Kannustalon Lato on esitelty Habitare-messuilla jo vuosia sitten ja
mielestäni silloin paljon parempana ratkaisuna. Tämä talo on valinnut täysin
väärän tontin. Tasamaatalo on väkipakolla ympätty poikittain rinteeseen. Yksi kerros
pitää kavuta joka kerta julkisivun vierustaa ylös ja ulkoportaita pitkin kotiin tullesssa. Peruslähtökohta
on siis täysin mettässä, ihmetten miten tällainen kömmähdys on päässyt
ylipäätään tapahtumaan. Rinteeseen sovitus on tehty vielä kaiken kukkaraksi rumasti ja raskaasti. Mutta Karihtalan sisustus saa helposti unohtamaan nämä
realiteetit. Hän osaa kyllä sisustaa mukavan myyvällä otteella nämä messutalot
vuodesta toiseen. Taiteen monipuolisesta käytöstä sisustuksessa ja pienistä katseen vangitsevista detaljeista vielä lisäpisteet.
Talo Luck oli minustakin niin upea, että karvat nousivat käsivarsissa pystyyn, kun siellä kuljin. Kerrankin jotakin uutta ja rohkeaa! Ja kun vielä kyse ei ollut messulavastuksesta, vaan itselle oman perheen käyttöön tehdystä talosta ja kierrätysajatuksesta sisustuksessa, niin siitä vielä enemmän pisteitä. Isäntäväki oli siellä myös itse esittelemässä, ainakin niinä kahtena päivänä kun itse kävin.
VastaaPoistaVilla Elissa oli mulle pettymys, niin kaunis kuin se olikin. Siellä oli paljon ihania klassikoita ja Aallon henkeä, mutta minulle tuli mieleen julkinen tila. Yliopiston päärakennus ja Aalto-museo ovat niin samantapaisia. Keittiötä pidin tiililattian takia vähän levottomana ja samaa verhokuosia oli joka paikassa (vaikka tykkään siitä ja kävin museokaupasta ostamassa kotiinkin sitä;)
Luin rakennuttajaperheen blogista heidän kirjaamiaan yleisön kommentteja, oletko lukenut? Siellä teilläpäin olen joskus muinoin rakastunut Muuramen kunnantalon kauniisti patinoituneeseen tiililattiaan. Kuljin tuosta Elissasta niin nopeasti läpi, että huomasin vain eteisen tiililattian, ehkä ei olisi köökissä kovin helppohoitoinen?
PoistaJoo, juuri eilen kävin lukemassa sitä blogia, luin linkin jostakin lehdestä. On siinä ollut ihmisillä ihmettelemistä, ja ihmettelin itsekin keittiöratkaisuja. Mutta kun itselleen tekee, voi tehdä juuri omiin tarpeisiin ja omaksi iloksi. Ihmettelen hirveästi, mistä ihmiset tekevät niin hienoja kierrätyslöytöjä. Sehän vaatii valtavasti aikaa.
PoistaKeitiöstä osa oli sivussa, astianpesukone ym. meluavat laitteet. Mulla on nyt koti lähinnä avotilaa ja tykkään juuri siitä, että kaikki tilat ovat koko ajan käsillä.
Poista