Iltakävelyllä II

Lähirannalla on monimuotoista.

On viimeisteltyä puistoa, on vielä rakentamatonta joutomaata.

Mielenkiintoisia kontrasteja.

Kaunista sellaisenaan, mielenkiintoisempaa kun katsoo toisin.

Vedenpinnan kuvajaisesta, varjon viimeistelemänä.  

Lonnan linnut

Helsingin edustalla, Suomenlinnan kupeessa oleva pieni Lonnan saari on avattu yleisölle. Saarelle liikennöivä Suomenlinnan laiva tekee kieppauksen Lonnaan kerran tunnissa. Saarelle on vain muutama viikko sitten avattu ravintola ja kahvila ulkoilmaterasseineen. Ohjelmaa ja tapahtumia lupaillaan järjestää. Katso  täältä, jos saaren tarjonta kiinnostaa.

Pesiville lokeille ja valkoposkihanhille yleisö näyttää tulleen ihan puskista. Aika rauhallisesti nämä pesijät kuitenkin näyttivät ottavan töllistelijät ja kameroillaan zoomailevat. Aikaisempina keväinä linnut ovat saaneet pesiä saarella lähes omissa oloissaan.

Toivottavasti ei tule rankkasadetta vähään aikaan.

Osa valkoposkihanhista on jo kuoriutunut ja saarella taapertelee harmaata karvapalleroisia. Hanhet pesivät pareittain. Vartioiva hanhi puolustaa aika raivokkaasti pesuettaan. Hautova hanhi näytti minun mielestäni rauhalliselta ja tylsistyneeltä. Se järjesteli koko ajan munia ja peitteli niitä höyhenillä. Tämä kuva on otettu ihan venelaiturin vierestä laiturila käsin. 

Saarella on mielenkiintoinen historia. Lonnalla on mm. allekirjoitettu Suomen sodan jälkeen sopimus, jolla Suomi siirtyi osaksi Venäjän keisarikuntaa. Saarella on myös purettu sotien jälkeen laivojen magnetisointia, etteivät alukset laukaise miinoja. Laitteet on museoitu saarelle. 

Suosittelen tutustumaan saaareen ja sieltä käsin avutuvaan upeaan Helsinki-panoraamaan.

Iltakävelyllä I

 2 x leppäkerttua kesäillassa. 

Muisto kauniista puusta

Muutimme Yyteristä Porin esikaupunkiin ollessani 6-vuotias. Samana syksynä aloitin koulun. Omakotitalon piha oli pellon laidalla, autio ja vailla kasvillisuutta. Perheemme alkoi suunnitella pihaa ja ideoida puutarhan rakentamista heti muuton jälkeen. Istutettiin jokaiselle lapselle oma nimikko-omenapuu ja marjapensaat, tuotiin Yyteristä mänty, kataja, juhannusruusu, tuoksuva tearose ja syreenipensaita. Pihalle istutettiin nopeakasvuinen hopeapaju, muutama koivu ja paljon erilaisia ruusupensaita. Kurttulehtiruusuja, neilikkaruusuja ja mitä kaikkia lajikkeita niitä mahtoi ollakaan. Lammen muotoisen perennapenkin akileijat, unikot, kurjenpolvet ja tiikerililjat taisivat olla myös Yyterin peruja. Keskelle pihaa jätettiin nurmikkoalue ja siinä oli tilaa meidän lasten leikeille ja peleille. Sisäänkäynnin yhteyteen rakennettiin terassi Yyterin hiekan aaltokuvioin muotoilemista liuskekivistä.

Piti hankkia puutarhaan myös jotain erityistä. Äiti halusi pihalle hevoskastanjan. Isä taisi vähän empiä eksoottisen ja kalliin puuun hankintaa, mutta äiti piti pintansa. Lopulta istutettiin yksi hevoskastanja leikkimökin nurkalle. Mietin nyt, että mistähän äiti oli saanut ideansa tästä puulajikkeesta. Porissa en muista olleen erityisesti hevoskastanjoita. Lukeva äiti on voinut saada idean ihan hyvin vaikka jostain romaanista?

Hevoskastanja kitui vuodesta toiseen pihan muun kasvillisuuden rehottaessa ympärillä vehreänä ja hyvinvoipana. Äidin päähänpinttymästä tuli vähän kuin vitsi. Isä jaksoi kertoi nauravaiseen tyyliinsä, kuinka Hilkka halusi istuttaa hevoskastanjan ja tuossa se ”suuri puu” nyt sitten on. En tiedä, missä vaiheessa hevoskastanja sai yliotteen ja alkoi kasvaa hurjaa vauhtia. Olin jo aikuistunut ja asunut jonkin aikaa muualla, kun eräänä kesänä aloin ihmetellä hevoskastanjan venähtämistä. Siitä puu jatkoi kasvamistaan tehden tilaa ympärilleen aina siihen asti, kun seitsemän vuotta sitten myimme kotitalon äidin siirryttyä ylempiin puutarhoihin.

Kun viimeisiä kertoja kotipihalla ollessani katsoin komeaa puuta, mietin ihmisen elämänkaarta. Muistan edelleenkin kukkivan hevoskastanjan nähdessäni äidin ja isän, heidän yhteisen elämänsä. Ajattelen, kuinka he nuoruuden innossa istutttivat tyhjään pellonlaitaan puutarhan, hoitivat pihaa ja elivät ja puuhailivat molemmat koko loppuelämänsä siinä istuttamassaan pihapiirissä. Muistan, kuinka lapsena ja nuorena ruohoa leikatessa piti väistää varoen mitätöntä tainta ja sen merkkinä ollutta keppiä. Ihmettelen, kuinka hienoksi ja ylvääksi alun kituuttelun jälkeen hevoskastanja ehti kasvaa. 

Hevoskastanja on komea puu avoimella paikalla tasaisen leveäksi kasvaneena. Sen isot lehdet ovat kauniit erityisesti syksyisin. Kevään ylväs kukinta on myös näyttävä. Tyypillisesti hevoskastanjat ovat puistojen kookkaiksi kasvavia puita. Olen nähnyt hienoja hevoskastanjoita mm. Viipurissa, Tallinnassa ja Lontoon puistoissa. On niitä Helsingissäkin vanhoissa puistoissa. Kuvien hevoskastanjat kasvavat Hermannissa 1960-luvulla rakennettujen kerrostalojen lomassa. Uusissa puistoissa hevoskastanjoita ei näytä olevan. Miksiköhän. Pitääkö puistopuidenkin kasvaa nopeasti ja tehokkaasti näyttäviksi?

Sateen jälkeen

Sain kuin sainkin raahauduttua lopulta ulos. 

Liemi Kilpikonna komensi ja MK houkutteli. 

Voi ihanaa, kuinka raikasta on sateen juuri tauottua kesäisenä päivänä.

Tai no, ilman kosteuspitoisuus on ainakin 100 %, mutta varsinaisesti ei sada.

Kävelimme Hämeentien yli Toukolaan.

On niin vihreää ja ryöpsähtelevän vehreää.

Leikattu nurmi ja kukintaansa aloittelevat syreenit.

Kesä tuoksu on siinä. 

Arkipyhä ?

Arkipyhä kuvastaa hyvin tätä päivää. Olen aamulla katsonut ikkunasta harmaata merta ja kömpinyt takaisin vuoteeseen. Olen juonut keittämäni aamukahvin ja syönyt sämpylän vällyjen välissä. Olen lukenut hesaria pitkään ja hartaasti, selaillut sisustus- ja naistenlehtiä sekä hoitanut netissä pilvifarmiani – edelleen yöpaidassa viihtyen. Olen kommentoinut lehdistä löytämiäni juttuja MK:lle, joka on täyttänyt ristikoita, kääntänyt osoitteitaan ym. ruokapöydän äärellä. Välillä puolestaan MK on huhuillut minulle omia huomioitaan. Olen selannut blogeja ym netissä kunnes iPadin virta loppui. 

Siispä jouduin nousemaan vuoteesta ja katsoin uudestaan ikkunasta ulos. Maisema on edelleen harmaa.

Pistäessäni viimein noin klo 13 silmälasit silmilleni huomaan rannalta erottuvan useampiakin harmaan sävyjä. Kotikin näyttäytyy tarkemmin katsoen hieman uudessa valossa. Tiskipöytää pitäisi vähän raivata ja ehkä tehdä kotona vähän muutakin kohennustyötä. Kaikenlaista laitettavaa riittää, joten ei ole erityinen hinku lähteä juuri nyt ja tänään minnekään, vaikka stadi on pullollaan kaikenlaista nähtävää ja koettavaa.

Taidan pyhittää tämän päivän arjelle ja levolle. Viime sunnuntaina sen sijaan urakoin pesutuvassa (arkea kyllä sekin) ja kuvat ovat satoa siltä päivältä. Pesin kolme lakanasettiä, kesä- ja talvitäkit, kylppärin ja eteisen puuvillamatot, kasan pyyhkeitä ja läjän vaatteita. Kerrostalojen uudet pesutuvat ovat tehokkaita ja lähes yletöntä arjen ylellisyyttä.

Mutta kilpikonnalle pitää käydä noukkimassa ulkoa muonaa. Katsotaan, minne jalat johtaa, jos onnistun ylipäätään astumaan tänään kotiovelta ulos? Ensinnä pitää kuitenkin ruokkia itsemme. Meinaan kokeilla tätä.

Taakse jätetyt

Tänään jäivät taakse hiekkaranta, kanava, Uutela, Kallahti ja yksi koti. 

Muistoksi kuvasin kaikki kukat ja nuput MK:n pihalta. 

 

Sitten suljin oven viimeistä kertaa. 

Oma muutto oli niin stressaava, ettei ehtinyt fiilistellä. Fiilistellään tätä toisen muuttoa.