Detaljeja muuton lomassa

Saimme tiistain ja keskiviikon aikana MK:n kodin melko asuttavaan kuntoon. Tänään puuhailemme vaihteeksi omissa kodeissamme. Innostuin muuttolaatikoiden tyhjentämisen jälkeen aamulla tyhjentämään pari omassa kodissakin purkamattomina pyörivää muuttolaatikkoa. Laatikoista paljastui harvemmin käytettyjä astioita. 

Muuttomme kuvaavat hieman persooniemme erilaisuutta. Minun muuttoni oli yhtä hulinaa ja kaaosta. MK:n muutto on sen sijaan minun näkövinkkelistäni katsottuna hallittua hulinaa.

MK:n porrashuone on väreiltään energisoiva. Kokonaan keltainen tila lattiaa myöten. Voimakkaat värit sopivat juuri tällaisiin ohi kuljettaviin ja hetken oltaviin tiloihin.

Eilen en pystynyt laatikoiden purkamisen ja kaappien tyhjentämisen välillä pitämään täysin näppejäni irti uudenuutukaisesta kamerasta. Kamera on aivan ihana! Erityisesti etsin on mainio ja se laukaisun yhteydessä kuuluva lonksahdus kuulostaa juuri oikealta järjestelmäkameralta. Nyt joudun suorastaan vähän hillitsemään itseäni lisäobjektiivien hankinnassa. Yhden pannukakku-objektiivin budjetti ehkä sietää, mutta makrot ym. jäävät hautumaan tulevaisuuteen. Tänään käyn töissä siivoamassa ikkunoiden viereiset pöydät ikkunanpesijän työn mahdollistamiseksi ja tulostan samalla kameran manuaalin tarkempaa perehtymistä varten. 

Alla satunnaisia otoksia MK:n asunnon detaljeista. Kuvatessa kokeilin mm. tarkennusta, muotojen ja yksityiskohtien kuvaamista eri keinoin. Asunnosta on hienot näkymät Vantaanjoen uomaan ja ikkunanäkymissä huojuu kauniita vanhoja mäntyjä. Ikkunoita on kolmeen ilmansuuntaan päätyasunnossa, joten päivän kierto ja valo näkyy hienosti asunnossa. 

Paksua yläpilveä

Automatkoilla on mielenkiintoista katsella taivasta ja maisemia, jos ei satu olemaan ajovuorossa. Porin reissulle lähtiessämme oli synkkää ja pilvistä. Taivaalla liiteli pilviä, välillä hillitympiä ja välillä tummanpuhuvia. Vettä satoi vähemmän ja sitten taas enemmän. 

Torstai-iltaa ja länttä kohti ajaessamme kirkastui. Perjantai ja lauantai olivatkin yllättävän kesäiset päivät ainakin Länsi-Suomessa tämän pimeän ja kylmän rintaman keskellä. Ehdimme nauttia sukulaisten seuran ja vieraanvaraisuuden lisäksi kotiseuturetkestä ja jokakesäisestä käynnistä voimapaikalla.

Kuvia tuli otettua kuvauksellisista paikoista siihen malliin, että kotiin päästyäni kävin eilen lopulta ostamassa pitkään pähkäilemäni hyvän kameran. Kamera on musta, painaa 800 grammaa objektiivin kanssa ja siinä lukee ”made in Japan”.  Pari objektiivi-haavetta on jo kytemässä, toistaiseksi vielä hamassa tulevaisuudessa.

Eilen kesäkuun viimeisenä päivänä oli pimeää kuin syksyllä. Aurinkokennosta energiansa keräävä parvekkeen lintuvalosaraja ei syttynyt eilen ollenkaan ja tänäänkin energiaa riitti vain hetkeksi. Tuleekohan sitä kesää tänä vuonna ollenkaan?

Tällä hetkellä säällä ei ole paljonkaan merkitystä, koska puramme MK:n tavaroita muuttolaatikoista hänen saatuaan maanantaina avaimen uuteen kotiinsa. Nyt on jo selvä, että entistä ehomman kodin hän saa, vaikka ei ollut entisessäkään sinänsä valittamista. Viihdyimme kuusi viikkoa saman katon alla niin sujuvasti, että saas nähdä, kummassa huushollissa tulevaisuudessa vietämme enemmän aikaa?

Syöksähdys lomalle

Olen lukenut lehdestä, kuinka pitää valmistautua lomaan. Pitää hidastaa hyvissä ajoin työtahtia, pitää putsata työpöytä ja antaa tilaa uudelle, on hyväksi valmistella vähän ja positiivisella mielellä loman jälkeisiä työkuvioita. Lomaohjelma pitäisi suunnitella itselle ja perheelle armeliaasti, ettei tuli lomastressiä tai parisuhdekriisiä.

Minä tein viimeiset työpäivät töitä kellon ympäri lähes paniikkitunnelmissa ja tulin eilen kymmeneltä illalla kotiin. Vatsaa kurni nälästä, mutta onneksi kämppis MK kysyi, että saisiko olla jotain? Ja niinpä hetkessä eteeni ilmestyi kuppi teetä, voileivät ja rahkapulla! Aamuyöllä herätessäni ajatukset vielä pyörivät töissä ja aamulla soi sulkematta jäänyt työpuhelin. Aamupäivän ajan oli vielä vähän säädeltävä MK:n työkuvioiden kanssa enkä tiennyt millä kulkuneuvolla lähden siskon luo Poriin ja mihin aikaan. Puoleen päivään mennessä asiat kuitenkin ratkesivat ja nyt alkaa tuntua ihan pikkuisen siltä, että LOMA on nyt alkanut. Töistä lähtiessä pöytä ja kaikki apupöydät jäivät siivoamatta ja paperiläjien peittoon. Tekemättä jänneet työt pinosin kolmeen kasaan kiireellisyysjärjestyksen mukaan: kiireelliset, lähes yhtä kiireelliset ja vähemmän kiireelliset. Niihin palaan loman jälkeen.

Ei se elämä aina mene niin kuin parasta olisi eikä lomalle laskeuduta kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Mutta kuitenkin LOMA alkoi nyt ja lähden ehtoisan emännän eli Auli-siskon hoiviin Poriin muutamaksi päiväksi. Mitään muuta ei sitten ole vielä suunniteltukaan loman varalle, joten lomastressiä ei nyt ainakaan ole odotettavissa! Illalla nähdään Auli ja J!

On se ilmoja pidellyt

Kaupunkijuhannus on vietetty meren ja joen kohtaamispaikassa omassa kodissa. 

Melko visusti kuitenkin neljän seinän sisällä.

Ulos mennessä on pitänyt pukea ylle takin lisäksi sormikkaat ja kaulahuivi. 

Taivaalta on tullut kaikenlaista: tuulta, myrskyä, sadetta ja rakeita. 

Hellyyttävää oli katsella ikunasta, kuinka valkoposkihanhet
kuskasivat untuvikkojaan suojaan raekuurolta. 

Kaikilla linnuilla on poikasia. Vain haapanat lipuvat vedessä kaksin.
Lokit ovat potkaisseet jälkikasvun jo pärjäämään omillaan.

Välillä aurinko on pilkahdellut, mutta lämmöllä se ei meitä tänä vuonna hellinyt. 

Hyvin on aika kulunut näinkin. Ollessa vaan ja levätessä. 

Muutama kuva juhannuksesta muistiin:

Kaupunkijuhannusta odotellessa

Emme jaksa lähteä maaseudulle palelemaan ja sadetta pitelemään. Olemme molemmat aika työn uuvuttamia, joten jäämme suosiolla kaupunkiin hengähtämään ja keräämään voimia ensi viikon varalle. Sitten alkaakin loma iloisissa muuttotunnelmissa, koska MK:n uusi koti valmistuu runsaan viikon kuluttua. 

Meinaan sukeltaa villalankojen pariin ja seuloa lukemattomia lehtiläjiä. Tove Janssonin elämänkertakin on odottanut lukemista jo monta kuukautta. Haluan lukea sen ennen Ateneumin näyttelyyn tutustumista. 

Poika viettää mökkijuhannusta vävyn ja kaverin kanssa, arvatenkin hyvästä ruuasta nauttien. Tytär on Romaniassa kaivamassa fossiilien luita. Seuraan padistä, missä hän milloinkin liikkuu phone taskussaan ja se tuntuu ihan kummalliselta. Maailma on kutistunut ja pilvikartta on niin tarkka, että näen aika tarkkaan, millaista rakennuksia ja puutarhoja retkueen majapaikassa Strada 24 Lanuarie:llä lähellä Sebes:n kaupungissa on. Päivällä hän katoaa jonnekin mastojen ulkopuolelle, koska phonen signaalia ei löydy läheiseltä vuorelta mutkittelevan joen viereltä, missä luulen heidän kaivelevan.

Jos kaipaatte ohjetta raikkaasta kaalisalaatista grilliruuan ja makkaroiden särpimeksi, suosittelen kokeilemaan tätä (tyttären ja kumppaneiden blogi). Kaalisalaattiin ei tarvita tuhtia majoneesia tai edes kermaisia kastikkeita. Avokado nimittäin korvaa kerman, runsas lime etikan ja chili antaa sopivasti potkua. Ja on muuuten terveellsitäkin!

Rentoa meninkiä teille ja erityisterveiset Kettumäkeen!

Kävelyllä Kaivopuistossa

Kaivopuisto on Helsingin vanhimpia ja kaupunkikuvallisesti arvokkaimpia maisemapuistoja. Puisto on suosittu tapahtumapuisto ympäri vuoden. Talvella puistossa lasketaan liukumäkeä ja kesällä kallioilla ja nurmikoilla nautitaan piknikeistä ja puistokonserteista. Puisto on kaunis kaikkina vuodenaikoina. 

Kaivopuisto on perustettu 1830-luvulla kylpylän kylkiäiseksi siihen asti asumattomaan ja karuun niemenkärkeen. Kylpylästä tuli suosittu säätyläisten ja Pietarin seurapiirien kohtaamis- ja huvittelupaikka. Historian käänteet, epidemiat ja sota verottivat huvittelumahdollisuuksia ja kylpylän suosio hiipui.

1800-luvun lopulla puistoa kunnostettiin uuteen uskoon ja tavoitteena oli luoda Kaivopuistosta kansainvälisen tyylin mukainen kaupunkipuisto. Puistosuunnitelman runkona toimii Ison Puistotien lehmuskujanne sekä Kaivohuoneen ja kylpylän aukiot. Lehmuskujanne on uusittu 2000-luvulla.

Puiston näköalapaikalta on mahtavat näkymät merelliseen Helsinkiin. Puiston ympäristössä on arvorakennuksia kuten suurlähetystöjä. Kuvassa ovat rintarinnan jugend, funkkis ja kertaustyylit. 

* * *

Puistossa kuvatessani lähes tuskastuin siihen, kuinka vaikeaa on saada esimerkiksi puistokujanteen mahtavaa tilantuntua kuvattua niin, että sen tunnelma välittyisi kuvassa. Olen ottanut hyvästä kamerastani nyt kaikki irti ja haluaisin kunnollisen järjestelmäkameran. Kaksi vaihtoehtoa on mietittynä, toinen kohtuuhintainen ja toinen aika kallis. Millaisia kokemuskia teillä on ollut järkkäreistänne?

Tällaista tänään

Taas on meneillään jokakeväinen ilmiö. Olen töissä päivät, illat ja lauantait. Päivät meinaavat sotkeutua jo toisiinsa. Tänään aamulla luulin, että oli lauantai. Olikin vasta perjantai. Päivästä tuli sitten vissiin se toivomani toivontai - viikon lisäpäivä? Olen saanut parin viikon aikana noin 40 cm töitä valmiiksi. Vielä olisi toinen mokoma saatava pois pöydältäni ennen kesälomaa. 

Jaksan kyllä sinänsä tehdä töitä, mutta ikävimmät ja itsekeskeisimmät asiakkaat, ne kaikkijustminullejaheti-tyypit tuntuvat nyppivän minusta irti lähes pieniä ihmisen palasia. Eikä tästä postauksestakaan kovin hääppönen tullut, mutta tuli nyt kuitenkin tämä pahuksenmoinen potutuksen tunne tänne itselleni ikuistettua.