Minulla on runsaat kymmenen vuotta ollut ilo nauttia silloin tällöin MK:n kesänviettopaikasta. Paikka on 1940-luvulla Kiskon entiseen kuntaan, Salon nykyiseen kaupunkiin järven rannalle rakennettu pientila. Päärakennuksen lisäksi pihapiiriin kuuluvat talousrakennus, kaksi aittaa ja rantasauna. Paikan jakavat MK ja hänen neljä sisarustaan perheineen. Parhaimmillaan porukkaa on paljon, mutta jokaisella on päärakennuksen yhteisen keittiön, olohuoneen ja lasiverannan lisäksi oma soppensa. MK:n soppena on ollut jo nelisenkymmentä vuotta hirsirakenteisen vanhan luhtiaitan toinen kerros.
MK:n ukki on ostanut tilan vuonna 1959, saman vuonna jolloin MK on syntynyt. Oheisessa isän ottamassa valloittavassa kuvassa MK viettää ensimmäistä kesäänsä tässä paikassa ja kuvan perusteella näyttääkin varsin hyvin viihtyvän äidin nauratettavana. Kuva on aitan seinällä. Perhe matkusti aikoinaan maalle koko kesäksi, kolmeksi kuukaudeksi. Viisilapsisen perheen lisäksi paikan jakoivat ukki ja mummi sekä kotiapulainen. Isä kävi maalla viikonloppuisin. Ukin kuoltua MK sai luvan muuttaa aitan yläkertaan. Ukin pöytä ja tuoli ovat aitassa edelleen tallella ja ne sopivatkin ympäristöön kauniisti.
Paikassa näkyy viehättävällä tavalla perheen kesänvieton historiaa. Korjaukset on tehty 40-lukua kunnioittaen. Vanhat ovet ovat kauniita ja keittiön kiintokalusteet ovat alkuperäisiä koivupuisia. Huonekaluistakin osa on ollut täällä aina. Esimerkiksi keittiön tuolit, joista neljä on korkeaselkänojallista aikuisten ja viisi matalaselkäistä lasten tuolia. Olohuoneen pönttöuuni toimii vieläkin tarvittaessa lämmönlähteenä. Mukavuuksia on lisätty vuosien varrella sopivasti: keittiössä on vesihana ja viemäri, liesi toimii kaasulla, jääkaappi ja pakastin kuuluvat keittiövarustukseen.
Kollektiivisesti ylläpidettävä paikka vaatii porukalta yhteistä panostusta. Pitää sopia, mitä milloinkin entrataan, pitää hoitaa pientä metsikköä, kaataa puita ja tehdä saunapuita, niittää heinät, hommata kaasua, kääntää komposti, huoltaa huussia jne. Päivällinen tehdään porukalla ja kulut jaetaan aterioivien kesken. Ruuat hankitaan Salon vilkkaalta torilta ja lähiseudun kaupoista. Töitten lisäksi ehditään toki puuhastella muutakin, mikään työleiri paikka ei ole. Juhannuksena minä luin ja kudoin villasukkia, MK:n sisko virkkasi amigurumeja. Hieno hiirulainen jäi muistoksi hyppimään pöydälle. Lapset tai pikemminkin jo nuoret tekevät omia puuhiaan, esimerkiksi virittävät Verrari-mäkiautoa. Pitkästä historiasta kertoo melkoisen kattava dekkari- ja sarjakuvakirjasto. Hyllystä löytyy aina joku dekkari, jonka juoni ei ihan heti muistu mieleen.
Juhannuksena tutustuin ensimmäistä kertaa uuteen kesäpaikkalaiseen. Kaksitoistaviikkoinen leikkisä ja suloinen koira muistutti pitkine jalkoineen bambia.
Opipa kiva päästä MK:n mökille näin virtuaalisesti. Näyttää kyllä kivalta paikalta! Koiravauva vasta söpö onkin, oikeasti ihan bambimainen...
VastaaPoistaNyt vasta hahmotin, että se paikka on siellä aika lähellä tuota E:n kotipaikkaa Koski Tl:ää. Hienot seinät, katto, ikkua, pöytä ja tuoli MK:n aitassa.
VastaaPoistaKoiruli on tosiaan kuin ilmetty bambi! Ihanan kuuloinen ja näköinen, suvun historiaa haviseva paikka. Tuli lapsuuteni kesähuvila mieleen, joka oli isovanhempieni paikkana täynnä tätejä ja serkkuja ja suvun tavaroita monessa polvessa.
VastaaPoistaAitan vintistä otettu kuva on kaunis ja tunelmallinen, aivan mahtava.
Mitä kaikkia ihania postauksia sulla täällä, kun en ole vähään aikaan käynyt täällä.
VastaaPoistaNoi ihastuttavat kanavatyötkin...mutta paras on tämä mökkipostaus: että jotkut ymmärtää säilyttää vanhaa ja että suku pysyy sopuisana niin, että voidaan viettää aikaa yhteisessä kesäpaikassa. Tosi hienoa.
Sitten ne satunnaiset asiat sinusta. Aika paljon oli tuttuja juttuja omastakin elämästäni.
mutta oikein kivaa viikonlopuua!
T.Tuike unelmaelämää-blogista
Auli ja Paula, tervetuloa vaan virtuaalimatkalle.
VastaaPoistaSaila, koiruli on ottanut minut laumansa jäseneksi. Olen siitä iloinen, koska olen hieman varautunut useimpien koirien suhteen. "Bambi" on tosi suloinen.
Tuike
Kiitos kauniista sanoistasi. Haen tässä kirjoittelussa edelleen hieman itseäni ja palute kannustaa jatkamaan oman näköisten juttujen kirjoittelua.