Joulumuisto

Isäni on tehnyt kuvassa olevan kynttelikön. Isä oli viimeistä jatkosotavuosikertaa (v. 1925 syntynyt) ja joutui melkein poikasena rintamalle. Ensin hän soti ja sodan jälkeen häntä odotti armeija. Kun kaikki velvollisuudet isänmaata kohtaan oli suoritettu, isä alkoi ajatella omaa tulevaisuuttaan. Äitimme oli tuolloin jo kuvioissa mukana. Isä meni ammattikouluun metallilinjalle ja ryhtyi myöhemmin veturinkuljettajaksi. Veturimieheksi, joka oli ammatistaan kovasti ylpeä. Olenkin päässyt lapsuudessani istumaan niin höyryjunaan kuin dieselveturiinkin.

Isä teki kynttelikön ammattikoulussa harjoitustyönään. Siinä on käytetty rautaa, puuta sekä messinkiä ja koristeena kuparia. Kynttelikkö on tehty taidolla. Sitä tehdessä on ilmeisesti harjoiteltu monenlaista materiaalin työstöä.  Tyylillisesti se on hieman moni-ilmeinen. Siinä on funkista, mutta muitakin tyylilajeja. Luullakseni isä on itse suunnitellut kynttiläjalan. Hän oli kädentaidoiltaan taitava ja omasi luontaista mittasuhteiden tajua. Kummallista, ettei hän silti ollut kovin hyvä piirtämään toisin kuin äitimme, joka oli ihan virtuoosi.  

Kynttiläjalalla oli joka joulu lapsuudenkotini joulupöydässä arvoisa sijansa. Siinä poltettiin punaisia kierrekynttilöitä, jotka puhallettiin sammuksiin heti kun noustiin pöydästä. Kun jaoimme siskojen kanssa lapsuudenkotini irtaimistoa, voin ottaa itselleni vain vähän tilaa vievää. Sain jaossa mm. kynttelikön. Siitä alkaen sillä on ollut jouluisin paikka kotini ruokapöydällä. Poltan siinä punaisia tai valkoisia Havin kruunukynttilöitä. Ne sopivat sijoilleen sellaisinaan ilman kynttilöiden koveratamista.

Kynttelikkö tuo mieleeni konkreettisesti lapsuudenkotini, siskot ja vanhemmat. Lapsuuden joulurutiinit, jotka poikkeavat melkoisesti omista rutiineistani. Muistoista tulvahtaa jotain perinteistä ja lämmintä. Jouluisin isä on usein mielessä. Olen luullakseni ollut hänen kanssaan aika paljon isosiskon auttaessa äitiä jouluruokien valmistamisessa. Minä koristelin kuusta ja kävin nuoremman siskon ja isän kanssa viemässä omaisten haudoille kynttilöitä aattoiltaisin ennen jouluateriaa. Isä piti "kynttylöistä" ja muutenkin tuleen tuijottelusta. Niin muuten pidän minäkin. 

Kynttelikkömuistelun myötä toivotan kaikille teille lukijoille Oikein Mukavaa Joulua!