Tänään on pimeyden kulminaatiopiste. Sanokaa mitä sanotte, mutta huomenna ollaan menossa jo kevättä kohti. Odotan hartaasti sitä päivää, jolloin töistä kotiin lähtiessä taivaanrannalla kajastaa valoa. Ja toiveikkaana sitä aamua, jolloin herätessä verhon välistä pilkistää pimeän sijaan hämärä. Ja erityisesti sitä päivää, jolloin yötä on vain yöllä.
No ei ihme, kun oli niin pysähtynyt olo, talvipäivähän suorastaan seisahti. Tämäkin on yksi tämän leveyspiirin ihmeitä: joka kuukausi on erilainen valon määrän mukaan.
VastaaPoistaIhana kuva. Odotan myös niin kovin, niin kovin. Aina vaan sataa vettä, ei voi edes kuvailemassa käydä, nyt tulee jotain vedensekaista lunta. Kesää kohti ihanaa :)Oikein tunnelmallista ja rauhallista jounaikaa sinulle ♥
VastaaPoistaKyllä, ja nyt pimein hetki on jo ohi! Päivä on jo pidentynyt joillakin sekunneilla ehkä :-)
VastaaPoistaNiin hyvin sanottu. Kyllä se tästä, jonakin päivänä on jo huikaisevan kirkasta! Mutta on tässä kivakin puoli. Jos ei siivoa, ei se haittaa, kun pölyä ja villakoiria ei edes näe. Laiha lohtu, mutta lohtu sekin.
Kiitos kommenteistanne Katriina, Sarppu ja Saila,
VastaaPoistayllättäen tänään oli H:gissä aivan ihanan kaunis iltapäivä "seisauksesta" huolimatta. Parin tunnin ajan vaan, sitten tuli hämärää. Töölönlahdella oli vaaleanpunaista utua, koska ilmaa lämpimämpi meri höyrystyi. Pysähdyin oikein katsomaan ja ihailemaan. Taas oli kamera harmillisesti kotona.
Moi! Juupa juu, pimeys on selätetty. Ilmeisesti M:n ja Laten lapaset meni sekaisin. Ilmoititn Annalle,vaihdetaan ne sitten kun tulet! Just niin, että rapatessa roiskuu ja tekevälle sattuu!
VastaaPoista