Lomaspurtti

Kuva on otettu Stockan suloisesta  jouluikkunasta.

Nyt täytyy laittaa ensi sijassa itselleni muistiin, että tänään oli ehkä vuoden tehokkain työpäivä. Samalla viimeinen. Lomaa jatkuu nyt Loppiaiseen asti. Asiakkaat olivat tahoillaan tänään jo joulupuuhissa ja työkavereistakin valtaosa valmisteli Joulua. Mitä mainioin yhtenäinen ja häiriötön työpäivä. Aamulla läjäsin valmisteltavat työt. Niiden lisäksi sain vielä muutaman extran työn pois pöydältäni. Syöksähdin varsinaiseen työnimuun, flow:ksikin sitä kutsutaan. Ei kahvitaukoja, ei lounastaukoja, ei ajatusten harhailua. Pöydällä olevaa vesipulloa kävin vaan välillä täyttämässä. Työnantaja saattaisi ajatella, että jospas tuolta tulisi joka päivä sama työpanos... Minä tiedän, että se ei ole mahdollista. Olen aina ollut luontainen spurttien ottaja ja soveltunut siksi hyvin projektityöhön. Se on äärimmäisen kiehtovaa, mutta iän myötä myös liian kuluttavaa. Pitää itse muistaa välillä pitää seesteisempiä työpäiviä, ettei ajaudu salakavalaan burnout:iin. Olen ehkä työurani varrella ollut muutaman kerran aika lähellä tuota pistettä. Siksi olen tietoisesti siirtynyt  työhön, jossa keskimäärin riittää tasaisempi työpanos. 

Eilen illalla vietin lasteni kanssa yhteisen etukäteisjoulun uunissa haudutettuine ohrapuuroineen ja lahjojen avaamisineen. Ja mukavine höpötyksineen. Tänään töistä tullessani ajattelin hieman järjestellä kotia ja imuroida huomenna aamun sarastuksessa. Mutta kuinkas kävikään. Ensin söin naapurien kanssa maukasta uunissa parsakaalipedillä haudutettua lohta. Sitten aloin leipoa englantilaista konjakilla terästettävää hedelmäkakkua. Sen siirryttyä uuniin, päätinkin leikellä akvarelliarkkien epäonnistuneista otoksista onnistuneita kohtia naapureille joulutervehdyksiksi. Yllätyin. Tavoitin Joulun tunnelman! Eikös se ole pääasia? Siivous odottakoon välipäiviä.