Kevätseurantaa 3

On aina tosi mukavaa saada lapset luokseen. Tänään toistimme viimevuotisen äiteinpäivän luontoretken Vanhankaupunginlahdelle ja Viikkiin. Lapset bongasivat ja kuuntelivat lintuja, minä katselin ympärilleni ja taltion kameralla enemmän luonnon näkymiä ja kevään etenemiseen liittyviä havaintoja.

Ihan ensiksi piti kuitenkin nauttia pojan, tyttären ja hänen poikaystävänsä kokkaama myöhäinen aamiainen. Pancakea, mustikoita pakkasesta, mansikoita etelästä, hedelmäistä avokado-pähkinäsalaattia. Nam.

Valkovuokkomatot ovat juuri nyt parhaimmillaan. Kun lapset olivat ihan pieniä, kukki silloisen Hämeen kotimme piha keväisin valkeanaan vuokoista.

Pitkospuiden vierustat viheriöivät jo. Huhtikuun lopun kevätseurannassa maisema täsmälleen samassa paikassa näytti tältä. 

Linnuistakin opin jotain. Kanadanhanhen tumma osa ulottuu pidemmälle kaulassa kuin valkoposken ja sävy on ruskeampi. Peipon ja pajulinnun laulun erottaa vasta liverryksen loppuvaiheesta toisistaan. Hernekerttusen laulu kuulostaa siltä, kun herneet valuisivat kattilan pohjalle.

Ihan uusi lintuhavainto oli Suomessa harvinainen sitruunavästäräkki. Nimensä mukaisesti lintu muistuttaa västäräkkiä, mutta on kauniin sitruunankeltainen.  Lintukirjani mukaan sitruunavästäräkki ei kuulu Suomen linnustoon. Lintupari pesii kuitenkin Vanhankaupunginlahden ruovikossa. Tytär osasi etsiä sitä kiikarillaan. Minulta moinen harvinaisuus olisi mennyt ihan sivu suun.

Koivujen oksistot, nuoret lehdet ja urpujen koko poikkeavat paljon toisistaan.

Kukkivista vaahteroista muistan aiemman Hämeen kotimme. Keittiön ikkunan vieressä kasvoi kaksi vanhaa vaahteraa, joiden kukintojen välistä siivilöityi alkukesällä ihanaa vihreänkellertävää valoa keittiön pöydälle.

Piisamit eivät nytkään näyttäytyneet. 

Viikin arboretumissa riittää ihmeteltävää…

 … uusi tutavuus on tämä punavaahterakin…

… vanhoja tuttujakin löytyy, kuten ketunleipiä…

… ja ikiihana japaninmagnolia!

Yliopiston Viikin koetilalla tuoksuu aito lehmän lanta. Kaupunki ja maaseutu kättelevät täällä toisiaan. Aurinko paistoi koko päivän. Lunnon voimaannuttava vaikutus on käsittämättömän suuri. Tänään tunsin muuttuvani taas omaksi itsekseni. Sukelsin pois sieltä sumusta. 

Retkeltä palattuamme poikani teki vielä siskonmakkarakeiton. Kuten aina, tälläkin kertaa se oli herkullisempaa kuin kenenkään muun tekemä soppa!

Liemi K. sai tuliaisia ja meinasi mennä ihan sekaisin kevään ensimmäisestä kukkakarkkikeosta.