Sädetystä & siedätystä

Helsingin WDC-vuosi ja 200-vuotisjuhlavuosi pääkaupunkina alkavat vedellä viimeisiään. Mitä jäi käteen? Keskustelua designista, pientä kaupunkikuvan kohentumista siellä täällä, luentoja, workshoppeja, lukuisia tapahtumia. Kohta poistuvat kaupunkikuvasta loputkin WDC-logoin varustetut liput ja teippaukset. Valkoisella pohjalla kelluvat ameebamaiset värikkäät hahmot hävisivät jo jokin aika sitten kaupungin roskiksista.

Kaupunginjohtaja Pajunen sytytti maanataina laservalokiilan Unioininkadun akselille.  Sininen valokaari kantautuu Tähtitorninmäeltä Kallion kirkon kupoliin. Viime viikolla jo huomasin valoa testattavan. Aamulla kävelin kirkon sivuitse töihin, koska halusin nähdä säteen kirkon kupolissa läheltä. Aamuisessa lumentihutuksessa laservalo näytti väreilevältä timantilta. Säde kuljetti minut työpaikalle.

Kävelin töihin lumisohjossa taiteillen. Helsingin jalkakäytävät ovat järkyttävän huonossa kunnossa ja vaarallisia. Onhan toki lunta tuprunnut lähes päivittäin. Mutta silti! Mielestäni kaupungin pitäisi hoitaa kaikki lumityöt kantakaupungissa. Rahat katujen talvikunnossapitoon voi kerätä vaikka korotettuna kiinteistöverona. Rahalla kaupunki ostakoon enemmän aurauskalustoa ja miestyövuosia.

Katuja sentään aurataan raideliikenteen toimivuuden varmistamiseksi. Mutta kiinteistöt eivät huolehdi lähes ollenkaan katujen aurauksesta. Katujen ja jalkakäytävien väliin jää lisäksi kiistelty osuus, ei kenkään hoitama alue eli pysäköintiruudut. Niitä ei auraa kukaan. Säälin autoilijoita, jotka joutuvat lapioimaan autonsa kadulta auratun lumivallin alta esiin. 

Toissa talvena kaaduin ja loukkasin polven kierukan juuri aamun kaltaisessa sohjossa. Siitä jäi minulle leikkauksesta huolimatta vamma loppuiäksi. Sietokyky on nyt kertakaikkiaan koetuksella. Helsingin kaupunki, tee asialle jotain!