lauantai 1. joulukuuta 2012

Punaposket



Työhöni kuuluu yhtenä osana maastoutuminen. Eilisestä maastokatselmuksesta sovittiin kuuden henkilön kesken noin kaksi kuukautta sitten. Katselmus sattui kun sattuikin talven alkamispäiväksi. Koska porukan kalentereihin on vaikeaa sovittaa lyhyellä tähtäimellä yhteistä aikaa, talven tulo ei meitä heilauttanut. Olin varustautunut: hupullinen toppatakki, pitkät housut, kahdet hanskat, pipo, kaulahuivi, villasukat, afterskiit.

Lähdimme kallioiselle avoimelle mäelle puolen päivän aikaan. Juuri silloin tuuli ja lumi tuiversi ankarammillaan. ”Antti” tuiskusi, pyrytti, vihmoi, viuhui, tuiversi, mölysi, myrskysi…  Köykäisen ihmisen tuollainen viuhuna voisi nostaa ilmaan. Minä pysyin tukevasti kalliolla massani ansiosta. Huomasin heti, että villapaita, välihousut ja kolmannet hanskat puuttuivat. Puolitoista tuntia tuiskussa meinasi hyydyttää. Koko loppupäivän poskeni punoittivat verenkierron yrittäessä pitää minut lämpimänä.

Taas kerran siirryttiin kerta heitolla talveen. Talven tuloa ei vaan muistanut konkreettisella tasolla.
 

Tänä vuonna pyöräilykelit jatkuivat aivan talven kalkkiviivoille, 
aina marraskuun viimeiseen päivään asti. 

4 kommenttia:

  1. Olit reipas. Israelissa ja Jordaniassakin muuten yleensä kaikkien posket kuumottivat ja punoittivat iltaisin, kun päivän mittaan oltiin niin paljon ulkona (vaikka välillä istuttiin bussissakin). Ja vaikka siellä oli lämmintä (ehkä välillä 17-27 astetta ja käytettiin aurinkovoidetta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkös vaan ollutkin. Vai oli siellä noin lämmintä tähän aikaan vuodesta, en teinnyt. Hyvältä tuntui varmaan saada D:tä varastoitua iholle.

      Poista
  2. Kuulostaapa hauskalta, että työhösi kuuluu maastoutuminen. Pistää mielikuvituksen liikkeelle. Minä en eilen meinannut myrskyssä päästä eteenpäin ja tänään oli posket kyllä punakat kolmen tunnin ulkoilun jälkeen. Mutta minä en valita, kivaa kun on lunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti lumi pysyisi lumena eikä muuttuisi sohjoksi. Lumi on minustakin kaunista, mutta likaisesta sohjosta en tykkää. Tänään olen hiippaillut koko päivän sisälla. Varpaat tuntuvat vieläkin kylmiltä eilisen koitoksen jäljiltä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!