torstai 6. joulukuuta 2012

Haikealla mielellä


Luin siskon postauksen Virveriikka-blogista. Liikutuin hänen koskettavasta muistelustaan. Sitten luin tyttären blogia. Katselin kuvia Manhattanilta, omaa lasta keskellä suurkaupunkia, pilvenpiirtäjien lomassa – kutomani kirjoneulelapaset käsissään. Liikutuin. Olen onnellinen, kuinka kotona hän näyttää maailmalla olevan. Poikani tulee tänään onneksi käymään luonani ja saan rutistaa häntä. Kuulin työkaverin vakavasta sairastumisesta eilisissä pikkujoulupirskeissä. Sitä mietin ja murehdin puolet yöstä.


Tämä päivä on minulle paitsi kotomaan itsenäisyyden vuoksi myös henkilöhohtaisesti erityinen. Mielessä ja muistoina ovat lapsuuden itsenäisyyspäivät. Silloin meillä kotona vierailivat joka vuosi kummini. Ajattelen iäkästä kummitätiäni Mirjaa. Mielessäni lähetän hänelle lämpimiä ajatuksia. 


Kuvituksena olevat kristallikruunut ovat Presidentinlinnasta, jossa minulla oli tilaisuus käydä tutustumassa reilu vuosi sitten työasioissa. Salit tuntuivat paljon pienemmiltä kuin mitä televisoikuvista välittyy. Upeat kristallikruunutkin nyt meinaavat alkaa liikuttaa minua kaiken tämän liikutuksen keskellä.

8 kommenttia:

  1. Ihailen kuviasi ja tekstiäsi.
    Hymyilen.
    Juhlan keskelle kuuluu ehdottomasti myös liikutus.
    En kehtaa tunnustaa miten arkisissa puuhissa ja ajatuksissa itse olen,
    mutta tulen jakamaan sinun juhlaliikutustasi.
    Minäkin sain hieraista poikani jyhkeitä hartioita ;)
    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä lapsia tuntuu äidillisen mukavalta rutistella ja hieraista.

      Poista
  2. Hyvää syntymäpäivää sisko! Vuoden päästä varmaan sitten todella juhlitaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toivottavasti juhlitaan ja kunnolla - uusissa maisemissa.

      Poista
  3. Liikuttava päivä ja järkyttävän hienoja kristallikruunuja. Onnea vielä blogitse!

    VastaaPoista
  4. Minä olen samanlainen. Liikutun helposti ihan hassuista jutuista. Ja tekee niin hyvää ja samalla vähän haikeaa nähdä, miten omat lapset seikkailee maailmalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin muuten tekeekin hyvää. Tykkään katsella nyyhkyelokuviakin ihan vaan sen vuoksi, että tulee hyvä olo vetistellä jonkin Uneton Seatlessa-elokuvan äärellä toistakymmenettä kertaa ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!