Mosaiikkia

Näen eteisen kaapin päällisen viimeiseksi amulla sulkiessani kotioven ja ensimmäiseksi illalla kun taas avaan sen. Kaapin päälle kertyy kasailevassa elämäntyylissäni kaikenlaista… Jokunen viikko sitten sen päällinen notkui ja pursui lehdistä ja vähän tärkeämmistäkin papereista. Alkoi viimein ärsyttää.

Nyt kaapin päällinen on siivottu. Muutin taustalla olevan taulun rauhallisemmaksi aikaisemman sinivihreän taulun sijasta. Tila rauhoittui. Kaappi on vanha Askon koivuviiluinen liinavaatekaappi, jonka uumeniin mahtuu paljon kenkiä, pyöräilykypärä, asusteita yms. lähtemiseen ja kotiin palaamiseen liittyvää. Kaappi on siirretty erään herrasmiehen vintiltä aiempaan Hämeen omakotitalooni, jossa se toimi vuosia käsityötarvikekaappina. Kaapin päällä olevat pikkuesineet tuovat myös mieleen muistoja:

Lasimaljaan saa sullottua aikataulut, kartat, postin tipauttelemat laskut yms. Malja on ostettu tyttären yo-juhliin boolimaljaksi. Hieno lasinen boolikauha muuten särkyi samassa tilaisuudessa, mikä ei kyllä yhtään harmittanut tilaisuuden merkittävyyden vuoksi. Eläinlääkärisisko ja tyttären kummitäti toi booliin tilkkasen terästystä, sekin on jostain syystä jäänyt mieleen. Ei siksi, että booli olisi aiheuttanut huomattavia seuraamuksia vaan enemmänkin boolin sekoitussuhteiden ankaran pähkäilyn vuoksi. Lasisen kynttiläjalan olen saanut vanhimmalta siskolta joululahjaksi 60-luvun lopulla. Se on seikkaillut huushollissa pöydällä jos toisellakin. Pidän kynttiläjalan pehmeistä muodoista. On pitänyt tarkastaa, kuka on sen Iittalalle aikoinaan suunnitellut, koska en ole ihan varma aavistuksestani. Tietääkö joku? Jalan lasikuvun sisällä ovat tallessa hopeiset korvakorut. Boolinterästäjäsisko on unohtanut korut luokseni ja pitäisi muistaa palauttaa ne hänelle. Ovat siis hyvässä tallessa täällä. Saviruukun olen myös saanut vanhimmalta siskolta. Hän puolestaan on ostanut sen kirpputorilta. Arvelimme sen olevan Kupittaan virheellisen tuotteen, mutta emme ole ihan varmoja? Ruukussa on erityisen kaunis polttopinta. Heitin ruukusta siivouksen yhteydessä pois keskimmäiseltä siskolta saamani kukkakimpun, joka oli kuivunut kauniiksi mutta ajan myötä pölyyntynyt. Ruukussa on nyt lähirannalta tuotu tervalepän oksa. Taustatauluna on Maire Gullichenin 100 v-näyttelyjuliste Porin Taidemuseosta. Valaisin on ostettu toistakymmentä vuotta sitten Ikeasta. Se on ihme kyllä edelleen kunnossa, vaikka muut Ikean valaismet ovat osoittautuneet kokemukseni mukaan halvoiksi ja lyhytikäisiksi. Välillä samassa paikassa on ollut Harri Koskisen suunnittelema Blok-valaisin, mutta tämä halpis antaa kauniimman valon ja luo varjoineen kolmiulotteisuutta pieneen tilaan. Valaisimen takana pilkottaa seinälle kiinnitetty Mari Rantasen näyttelyn esite, joka on väreiltään stimuloiva. Olimme Taidehallissa tuossa näyttelyssä tyttären kanssa monta vuotta sitten ja molemmat pidimme kokemuskesta. 

Elämä koostuu pienistä palasista. Se on kuin mosaiikkia.