Pikkujuttuja

Arki muodostuu ohi kiitävistä hetkistä, kohtaamisista, ajatusten virrasta, tunteiden tunnistamisesta, ihmisenä olemisesta. Niin tämäkin maanantai.

AAMULLA ääni oli flunssan vuoksi maassa. Kesällä on sairaanakin helpompaa herätä kuin pimeään aikaan vuodesta. Aamupalaksi syön jugurttia ja pakastepuolukoita. Tykkään aloittaa päivän happamissa tunnelmissa. Ratikalle lähden myöhässä, kuten joka aamu. Pistän juoksuksi ja ehdin juuri ja juuri kyytiin. Hermannista ratikkaan nousevat työmatkallaan olevat Romanian kerjäläiset. Heillä on Lidl:n muovikassissa työvälineet. Tyyny, jonka päälle he polvistuvat ja kuppi, johon alistuneen laupein ilmein kerätään rahaa hyvinvoivilta. Työmatkallaan nämä kolme naista ovat iloisia ja juttelevat vilkkaasti keskenään. Siitä tulee hyvä mieli. Yksi mies on vaitonaisena taustalla. Siitä ei tule hyvä mieli.

AAMUPÄIVÄLLÄ maanantain tiimikokous sujuu nopsaan. Sen jälkeen minulle tulee asiakas, joka näyttää tangolaulajalta. Hän tulee neuvottelemaan kesken olevasta visaisesta hankkeesta, josta on aiempia ja muiden hoitamia asioita kesken. Ärsyynnyn, kun luvatut jutut eivät ole hoituneet ja alan ”sättiä” varmaankin vähän liian tiukkaan sävyyn hämilliseltä näyttävää tangolaulajaa. Osoittautuu, että hän on kokonaan tietämätön hankkeen aiemmistä vaiheista. Pehmennän otetta ja saamme asiaa eteenpäin. Myöhemmin vasta katson sähköisestä kalenterista tangolaulajan nimen ja huomaan hänen olleen nimeltä hyvin tuntemani professorin. UPS, ajattelen.

LOUNAALLA käymme työkaverien kanssa syömässä perussafkaa. Usein puhumme lounaistauon ajan työjuttuja, joskus nauraa hohotamme ja vielä harvemmin puhumme vakavia. Tänään lounaspiirakka parsasta ja vuohenjuustosta maistuu normiruokaa huomattavasti maukkaammalta. Salaisuus piilee vuohenjuustossa, sen avulla sahajauhotkin kai saisi maukkaaksi? Hyvän ruuan vuoksi on helppo korvata jälkiruokaherkku hedelmällä. Ainoa nahistumaton hedelmä löytyy banaanivadista.

ILTAPÄIVÄLLÄ pomo tulee neuvottelemaan yhteisestä ikuisuusprojektista, joka taas toivottavasti liikahtaa. Saan noin 5 cm töitä pois pöydältä ja mietin, mitä vielä on välttämätöntä tehdä ennen lomaa. Uutta tosin tulee toisesta tuutista sisään, mutta niiden etenemisen suhteen olen jo luovuttanut. Huomenna tiistaina minun pitää saada isohko 10 cm:n homma eteenpäin iltapäivän aikana. Tiukkaa taitaa tehdä.  

KOTIIN lähtiessäni ulkona on ihanan lämmintä. Tuntuu kuin olisi lämmön syleilyssä. Kesä tulla hupsahti aivan yks kaks ja melkein yllätti ensin luonnon yltäkylläisyydellä ja sitten lämmöllään. Raitikassa on kylmä, koska ilmanvaihto jauhaa täysillä. Kotona sen sijaan on kuuma. Olen unohtanut aamukiireessä parvekkeen oven kiinni ja LiemiK on joutunut kärvistelemään sisällä koko pitkän päivän ja nukkuu nyt kaapin alla. Tervetuliaisiksi LiemiK on pökälöinyt kakkakikkareet heti ovan eteen, että muistaisin hänen olemassaolonsa kotiin saapuessani. Siitäs sait, emäntä! Anteeksi, kilpikonnaseni.

ILTA kuluu tänään taloyhtiön kokouksessa. Faktisesti hieman liian kaunis ilta moiseen, mutta sovittu mikä sovittu. Kerron kuuden vuoden projektista, joka pitkän maratonin jälkeen on viimeinkin saamassa tärkeän etapin ja päätös tälle projektille häämöttää. Olen äärimmäisen helpottunut, kun voin viimeinkin koskettaa löyhästä hirrestä jaloillani maan pintaa ja osuuteni alkaa olla päätöksessään. Olen vähintäänkin tyytyväinen lopputulokseen. Vaikka valtaosa on antanut minulle tukea, pitää mitätöidä myös sanat ”minä kun kuule en sinuun luota”. Ja vielä sen henkilön suusta, joka vastapuolen kohdatessaan alkoi naisellisin elkein vääntää itkua. Häneenkö siis olisi pitänyt luottaa, kun vastassa ovat asiansa osaavat ammattimiehet. Jos naisena miesten maailmassa olen jotain oppinut, niin sen, että vetistelemällä peli on menetetty lopullisesti.

ILTAUUTISET ovat jo alkamaisillaan, kun avaan uudestaan asunnon oven. Teen smoothien luonaan jälkkäribanaanista, pakastevadelmista, maidosta ja soijalesitiinistä. Pehmeämpi lopetus tälle päivälle kuin mitä hapokas päivän aloitus oli. Otan aamulehden postilaatikosta ja selaan tv-ohjelmaa kaukosäätimellä. Saan välillä kamalia yskäkohtauksia.  Toivottavasti saan tämän taudin pian häädettyä. Pari vuotta sitten sain sellaisen kesäflunssan, josta äänihuulet olivat arvilla monta kuukautta. Tänäänkin olen joutunut puhumaan pitkin päivää, vaikka ääni on ihan maassa ja äänihuulet vaikertavat. Mutta nyt on tältä päivältä puheet puhuttu. Vaihdan sanomalehden kanavasurffailuun. Päädyn Houseen.

JAKSAISINKO mennä vielä kuuntelemaan satakielten laulua lähimetsään. Jaksaisin!