”Suurella kirkolla”

Helsingin tuomiokirkko on aikoinaan rakennettu ihan paraatipaikalle. Se näkyy melkein ensimmäisenä lähestyttäessä Helsinkiä mereltä käsin. Kaupungissakin se on monesta suunnasta katsottuna maisemallinen dominantti. Joskus sen valkoisuus ja suuruus melkein hätkähdyttää pientä kulkijaa. Kun istun kokouksessa Senaatintorin laidalla ja kirkko näkyy ikkunasta, mykistyn joskus sen vaikuttavuudesta niin, että osa asioista hujahtaa ohi korvien. Voin hyvin kuvitella, kuinka pieneksi 1800-luvun ihminen tunsi itsensä tuon suuruuden äärellä rakennusten ollessa vielä matalia ja kaupungin pienikokoinen.

Tänään lähdin liikkeelle (jo) kymmeneltä ja menin Kiseleffin taloon sisustusbloggaajien kirppikselle. Kävellessäni kohti Senaatintoria hätkähdin taas kirkon putkahtaessa ykskaks silmiini - vitivalkoisena sinistä taivasta vasten.

Kirppis oli vetänyt paikalle joukoittain ihmisiä. Ostin yhden höyhenkorun (20 e), 250 g Wetterhofin ohuenohutta harmahtavan sinivihreää villalankaa (3 e, mitähän siitä tekisin?) ja yhden John Irving:in kirjan (8 e). Hieman oli sellainen tiskistelijäolo. Joidenkin bloggaajien habituksesta tulee mielikuva pelkästään tekstien aihepiirien perusteella. Eräs hyvin eteeriseksi mieltämäni bloggaaja näyttikin maijameikäläiseltä. Hmm, olihan tuossa pikkuisen siis tirkistelyn makua?

Kävin Kiseleffin talossa myös LUMI-käsilaukkuja ihailemassa. Yksi LUMI-laukku minulla jo on. Tykkään laukusta, mutta syvän mallin vuoksi saan päivittäin monta kerta hepulin kaivellessani kassin pohjalta milloin mitäkin. Ipad mahtuu vetokeljusta sisään juuri ja juuri niin, että metallin narske kuuluu korvissa. Ei saisi tällaisia oleellisuuksia kyllä jättää huomioimatta laukkujen muotoilussa. Käsilaukkukatselmuksen jälkeen kävelin Aleksin ja Espan päästä päähän katsellen samalla näyteikkunat. Minna Parikan kengät ovat aina kauniisti esillä tarkkaan somistetuissa näyteikkunoissa. Nyt oli tullut sydänrusettikengistä hieman matalampi lesti. Siitä huolimatta en vieläkään uskaltautunut sisään, koska jo kenkiä katsellessa alkaa toisessa jalassa olevaa vaivaisenluuta kivistää. Näyteikkunoissa oli ihania heleän värisiä huiveja. Niillä saisi keväisen fiiliksen helposti aikaiseksi. Keltaista, erityisesti viileää sävyä, näyttää olevan paljon vaatteissa ja asusteissa. Jatkoin kuitenkin matkaa tummissa ja talvisissa tamineissani.

Vaatefiilistelyn jälkeen söin salaatin ja lastasin syödessäni laivan Hay Day-pelissä. Joo-o, pitäähän se laiva tietenkin lastata… Kävin myös kirjakaupassa, taidetarvikemyymälässä, apteekissa, pikakierroksella Stockan sisustuskerroksessa ja takkiosastolla sekä lopuksi ruokakaupassa.  

Edellisen kerran kuvasin suurkirkon vain muutama päivä sitten, kun palasin myöhään illalla Suomenlinnasta. Tämä kuva on otettu käsivaraisesti ja automaattivaloituksella liikkuvasta Suomenlinnan lautasta käsin. Uskomaton on kerrassaan kamerani linssi valovoimaltaan - jaksan sitä vaan ihmetellä uudestaan ja uudestaan.