Hyvää naistenpäivän iltaa

Tästä naistenpäivästä muistui mieleen, että taisin kirjoittaa ensimäisen ujohkon postauksen juuri naistenpäivänä. Oikein muistin. Tuosta on kulunut jo neljä vuotta - hyvänen aika sentään. Blogi on osoittatunut pisimpään jatkuneeksi päiväkirjakseni.  Joskus tarkistelen vanhoista teksteistä tai niiden rivien väleistä joitakin menneitä asioita ja tapahtumia näiden neljän vuoden ajalta. Myös kevään etenemistä tai talven ja syksyn sääpäiväkirjaa on tullut selailtua jälkikäteen.

Minulle tässä harrastuksessa on parasta valokuvaamisen, visuaalisuuden ja kirjoittamisen yhdistäminen.  Kaikki nuo kun ovat erikseenkin mieleisiä harrastuksia. Blogissani on muutama postaus, joissa olen omasta mielestäni onnistunut aika hyvin sanojen asettelussa. Postausten joukossa on myös paljon diipadaapaa. Muutama kriisinpoikanen tai uuvahdus on matkalla ollut, mutta toistaiseksi mennään näillä eväin. Pianhan minulla on uusia elämänvaiheita edessä: ensin isovanhemmuus eikä eläkeikäänkään enää kovin monia vuosia ole.

Blogini on pysynyt alusta asti matalan profiilin blogina. En ole mainostanut sitä missään. Blogiin ei löydä edes hakusanoilla. Olen kertonut blogikirjoittamisesta vain perhepiirille. Tutuille tai työkavereille en ole blogia mainostanut. Tähän menneessä ainoastaan yksi tutuistani on eksynyt blogiin ja tunnistanut minut sen kirjoittajaksi. Te lukijat lienette löytäneet lukijoiksi kommentoituani blogejanne tai jonkun toisen bloggaajan lukulistan kautta?

Työpaikallani annettiin some:n suosion kasvun alkuvuosina ohjeet sosialliseen mediaan osallistumisen varalle ns. julkisen vallan käyttäjille. Sieltä löytyvät syyt, miksi kirjoitan anonyymisti ja kirjoitan töistä viitteellisesti.

Kaikesta tästä selittelystä huolimatta iloitsen aina ja joka kerta, kun joku kirjautuu lukijaksi tai tekee kommentoiden tästä harrastuksesta yhteisen. Kiitos teille!