Loman 2. päivä. Lähdemme kohti länttä pohjoisen kautta. Moottoritietä pääsemme nopeasti Tampereella ja sieltä koukkaamme Poriin. Vähän pidempi matka, mutta ajallisesti lähes sama kuin Helsingistä kakkostietä Poriin. Vaihtelu virkistää! Olen kuskin viihdyttäjä ja voin katsella taivasta, pilviä, ohi kiitäviä maisemia. Pilvet ovat sävykkäitä. Tummat pilvet sekoittuvat vaaleampiin kuin vesivärit keskenään.
Eteläisessä Hämeessä pilvet alkavat tummua. Tuon pilven alla tuolla jossain olen pyöräillyt varmaan satoja kertoja täällä lähettyvillä asuesssani.
Taivas tummuu ja pilvet muuttuvat raskaiksi, maisema tasaiseksi harmaudeksi. Alkaa sataa. Nukahdan. Herään, kun auto kääntyy tässä liikennehärdellissä. Ennen Tamperetta käännymme länteen.
Tämä on Pirkkala, eikä suinkaan mikään Bauhaus...
Tie muuttuu onneksi pian mielenkiintoisemmaksi, maastoa myötäileväksi ja mäkiseksi. Silmät aukeavat. Edessä näkyy sinistä taivasta. Tämä on maaseutua.
Täällä asuu lehmiä!
Rypsipelto aloittelee kukintaa.
Länsirannikko lähestyy. Maisema tasoittuu entiseksi meren pohjaksi. Taivaalla on poutapilviä. Taivas on sininen.
Melkein perillä. Aulilassa, kuten lapseni sanovat.
Aulilassa :-D Matkustajana on kiva olla, kun saa kiinnittää huomionsa rauhassa maisemiin (eikä tarvitse edes pysy hereillä!)
VastaaPoistaAsuin aikoinaan pari vuotta Ikaalisissa, se oli hienoa seutua, kumpuilevaa ja oikein viljavaa tuollaista ikivanhaa muuttumattomana säilynyttä maalaismaisemaa, silti suurten järvien raikastamaa.
Saitpas hyviä kuvia liikkuvasta autosta. MK:lla taitaa olla puhtaat lasit. Hauskaa lomaa Aulilassa!
VastaaPoistaIhania taivaskuvia!
VastaaPoista