Kuva on otettu Tallinnan jättimäisestä lankakaupasta.
Tykkään napeista. Ne viimeistelevät tyylillisesti asusteet ja ovat toiminnallisestikin usein välttämättömiä asusteen yksityiskohtia. Irti repeytyvä nappi harmittaa. Niiden pitävä kiinnitys tuntuu olevan vaateteollisuudelle kompastuskivi. Parempi on joskus ottaa neula ja lanka omiin käsiin.
Olen leikkinyt lapsuudessa äidin tarkkaan talteen keräämillä napeilla. Tunnen vieläkin niiden pienet kukkakohoumat, ankkurit ja materiaalin tunnun sormenpäissä. Muistan nappilooran hieman muovisen tuoksun. Äiti antoi minulle kaksi laatikollista nappejaan kauan sitten, jolloin tarvitsin niitä milloin mihinkin lasten vaatteita kursiessani. Nappilaatikot katosivat Helsinkiin muutaessani mystisesti. Aarteet lienevät kuitenkin tallessa jossain ahtaan irtaimistokopin perukoilla?
Nappeihin, nauhoihin yms. tarjontaan keskittyvät kaupat taitavat
pian olla katoavaa perinnettä? Entisessä kotikaupungissani Etelä-Hämeessä
ei enää ollut nappi- yms. tarjontaa sieltä pois muuttaessani, vaikka 1980-luvun alussa sinne asettuessani kauppoja oli vielä kaksin kappalein pääkadun molemmin puolin. Synnyinkaupungissa Porissa on vielä ainakin yksi kunnon perinteinen nappikauppa nimeltään "Nauha ja Nappi" - kuinkas muuten.
Takistani oli irronnut useita nappeja. Aioin
Porissa käydessäni mennä nappikauppaan. Siskon kanssa päädyimme
kirpputorille, missä taisi olla myynnissä jonkun edesmenneen nappikaupan koko varasto. Olipa yllättävä ja ilahduttava löytö! Paljon hieman vanhanaikaisia, eri värisiä ja eri kokoisia perusnappeja. Löysin pilkkahinnalla ruskeat napit takkiini ja harmaat tyttärelle neulomiini sukkiin. Vielä oli pakko ostaa laatallinen varanappeja, jotka olivat
väriltään melkein mihin tahansa neuleeseen soveltuvia tummankirjavia. Pienistäkin pienemmistä detaljeista voi onnea elämäänsä nyhtää. Kuten nyt vaikka napeista.
Näin on! Napit on elämän suolaa! Taidan poiketa vielä uudestaan ensi viikolla siihen nappikirppikselle, jäi hiukan, äitiämme lainatakseni, nakuttamaan... :)
VastaaPoistatänään pitää ommella napit kesätakkiin ensi viiikon varalle, koska on palattava töihin. Kyllä takkiakin varmaan vielä tarvitaan, vaikka tällä hetkellä ei se tule ihan ensimmäisenä mieleen :) Paistaa niin ja on lämmintä.
PoistaNapeilla minäkin leikin, kun olin lapsi. Muistan vielä miltä äidin peltiset nappipurnukat tuoksuivat.
VastaaPoistaVanhalta ja kierrätetyltä. Tarkoin oli poimittu vanhoista vaatteista kivat napit uutta käyttöä varten.
Omien lasteni ollessa pieniä paistelin omat kaikenkirjavat massanapit uunissa.
Niistä kun tuli hieman ylituotantoa eikä puuhaa meinannut saada millään katki, niistä lapset rakensivat mainiot kokolattian /saunanpesuhuoneenlattian mittaiset sommiteluleikit sillä aikaa, kun puuhasin omiani.
Seisoin eilen synttäreillä ruokajonossa naisen takana, jolla oli mustan liivihameensa niskassa yksi iso nappi
ja kolme eri väristä pientä helmäiskukkanappia. Iloa silmälle ja mielenkiintoa!
Karnaluks on ihan käsittämätön tavarataivas, mikäli tuo ylin kuvasi on sieltä.
Minut saa siellä hullaantumaan erityisesti ne tolkuttomat määrät nauharullia.
Ihana paikka sekin.
En tiennyt tuosta Karnaluksista ennakkoon, mutta olin todella äimän käkenä. Koska paikka oli vain sivupolku matkallamme, en ehtinyt perehtyä esim. nauhoihin, vaikka ne huomasinkin. Ei auta muu, kuin mennä joskus uudestaan paremmalla ajalla.
PoistaIhanat harmaat napit! Innolla odotan napikkaita sukkiani syksyn varalle:)
VastaaPoista