Puuhailua

Hitaasti syttynyt kesä on jatkunut elokuun lopulle asti. Ihanaa! Käytin viikonlopun kotipuuhailuun ja ulkoiluun.

Launtaina lähdin katsomaan, missä vaiheessa Vanhankirkonpuiston puihin kesän aikana tehdyt neulegraffitit ovat. Joistakin tykkään kovasti. Mm. kuvan puunhalaaja on aivan ihana. Se saa ohikulkijan taatusti hyvälle mielelle. Kaikki puut somistuksineen eivät tee minuun samanlaista vaikutusta. Osa puugraffiteista nayttää ihan sattumanvaraisesti ja ilman suunnitelmaa tai ideaa synnytetyiltä. Käsityöharrastajien kannattaisi mielestäni nyt nostaa vähän rimaa, kun puiden neulesomisteet eivät ole enää mikään uusi juttu. Tsemppiä teille!

Ruokaostoksille menin maakuntien ruokatempaukseen Rautatientorille. Ohi matkustaessani ehdin jo aiemmin viime viikolla ihmetellä Syystober-kyltin hämäämänä, että tarvitaanko todellakin koko torillinen kaljatelttoja? Kaljateltat muodostivatkin vain pienen osan maakuntatapahtumasta. Suuntasin Satakunnan osastolle. Toivon löytäväni satakuntalaista kakkoa, kutunjuustoa, veripalttua tai edes tyrnihilloa. Ei ollut. Ei myöskään iki-ihanaa ohrakryynivelliä. Hoi satakuntalaiset tuottajat! Kannattaako tulla myymään sellaista, mitä voi ostaa kaupasta missä tahansa? Lappilaiset esimerkiksi osaavaat tuoda maakuntansa herkut hyvin tykö. 

Tyydyin varsinaissuomalaisiin ohrahiutaleisiin ja jalopenoihin, hämäläiseen ruislimppuun (ja suklaaseen) sekä Keski-Suomesta kuskattuihin marjoihin. Marjansyöntikauteni siis jatkuu. Kuvan satsissa on vadelmien lisäksi hieman halvaa. Se sopii hyvin happaman jugurtin ja marjojen kanssa. 

Eilisen illan tuhersin taloyhtiön pesutuvassa lakanapyykkivuoren kanssa. Pyykkiä tursuikin jo kylpyhuoneessa yli äyräiden. Pidän talomme hienosta pesutuvasta, isoista koneista ja kuumasta mankelista. Sillä saa lakanat ihanan sileiksi. Lapsuuden ajan nukuin manklatuissa lakanoissa ja sen jäkeen omassa kodissa kolmekymmentä vuotta mankeloimattomissa ja hieman ryppyisissä liinavaatteissa. Nyt nautin taas liukkaaksi silinneistä lakanoista. Tyynyliinojen sävyistä huomaa, että on ollut kesä. Kohta siirryn todennäköisesti taas mustavalkoiselle linjalle.  

Pyykinkoneiden pyöriessä ikuistin pihaltamme kesän kukkaloistoa.

Tänä kesänä kaikki kasvit ovat aivan erityisen runsaita niin kukinnassa kuin vehreydessäkin.

Tänään kävin kävelyllä rannalla, josta on muodostunut minulle lähes elinehto. Jaksan aina vaan katsella veden liikkettä ja korkeaa taivasta. En kyllästy.

Hieman syksyn esimakua tuovat isoiksi laumoiksi kaakattamaan kokoontuneet valkoposkihanhet. Ovat jo kääntämässä nokkansa kohti etelää. Tarkistin viime vuoden blogistani, milloin hanhet silloin häippäsivät näiltä rannoilta.  Jonkun viikon kuluttua parvet jättänevät nämä ruohosta kaluamansa pesimärannat. Ehkä odottavat sopivia ilmavirtauksia?

Vieläköhän ehtisin pestä olohuoneen ikkunan? Viime viikolla höylättiin ja pintakäsiteltiin viimeinkin aikaisemman takuukorjauksen yhteydessä helmikuussa vahingoitetut puiset ikkunapuitteet.  Lopputulos on kohtuullinen. Listat vielä jäivät uupumaan. En ole vielä ehtinyt palauttaa mööpeleitä paikoilleen, joten ikkunanpesulle olisi nyt otollinen tilaisuus.