Elokuinen viikonloppu

Tein viikonloppuna pitkästä aikaa kotoisia hommia. Talveen varautuminen on ainakin minulla verissä. Metsät ovat mustikoita pullollaan. Leikattu polven kierukka on kesän aikana oikutellut. Säästelen sitä enkä tohdi mennä metsään mustikoiden perään riehumaan. Siispä torille. Katselen Hakaniemen torin laidoilta suoramyyjien pöytiä ja nytkin löysin sieltä aarteita. Vihtiläisen rouvan pakasterasioihin käsin pomimia kuivia ja kauniita mustikoita. Ostin pöydältä kaikki jäljellä olevat yhdeksän litraa. Pistin rasioista seitsemän sellaisenaan pakastimeen, loput menevät suoraan suuhun. Helppoa minulle ja rahat menevät kokonaisuudessaan työn tehneelle poimijalle.

Torin antimet ovat tähän aikaan niin mehukkaita, että tekeekin mieli syödä lähinnä marjoja ja vihanneksia. Launtainakin torilta lähti mukaan kukkakaalia, kahta lajia tomaatteja, kesäkurpitsa, kurkku, paprikaa, salaattia, tilli- ja persiljapuntit.  

Torikauppiaan sekakukkakimppua piti vähän modifioida. Marjakiiseliin yhdistelin pakastimen viimeisiä edellisen satokauden marjajämiä ja tuoreita mustikoita.

Pakastan puntilliset tilliä ja persiljaa pieniin minigrip-annospusseihin, mahdollisimman ilmatiiviisti. Koodaan pussien kulmiin T:n ja P:n, koska muuten vihreää silppua on vaikea tunnistaa. Pussit uppoavat pakastimeen pieneen tilaan rasioiden välikoloihin.

Lauantaina sain MK:n houkuteltua Ikeaan. Asuntomessuilla virisi pieni kipinä kohentaa kotini ontuvia säilytyssysteemejä. Juuri näihin ongelmiin ruotsalaisten jätti tarjoaa toimivia ja edullisia ratkaisuja. Ikeassa huomasimme, että 70-luku on täällä. Apua! Se oli ensimmäinen äkkireaktio.

Pitkästä aikaa leivoin illalla jotain makeaa. Mamman marjapiirakka vadelmin upposi meihin salamannopeasti.

Sunnuntaina panostettiin kulttuuriin Espoon WeeGeen kaikkiin näyttelyihin ja museoihin tutustuen, osaan pintapuolisemmin. Hieno paikka, mutta silti lopuksi väsytti.