tiistai 26. helmikuuta 2013

Törmäyksiä


Päivät pitenevät ihan hurjaa vauhtia. Kuva on otettu kuudelta illalla. 

Törmäsin seminaarissa työkaveriin, jonka kanssa työskentelin aikoinaan eteläisessä Hämeessä vuosia ja jonka tunnen ihan nuoruudesta asti työelämästä. Kuuteen vuoteen emme ole tavanneet emmekä kuulleet toisistamme. Käytiin pikakelauksella läpi, kuka on edelleen entisessä työpaikassa töissä, kuka on eläkeellä, kuka on vaihtanut työpaikkaa ja keitä uusia on tullut tilalle. Kiva yhteentörmäys, vaikka jutteluaikaa oli vain yhden kahvitauon ajan. Sama pitkä ja siististi pukeutunut herrasmies ystävällisine silmineen. Aivan kuten silloin ennenkin.

Ratikkamatkalla kotiin vaunuun astui kaksi miestä, jotka halusivat kuskin jättävän heidät tiettyyn Hämeentien osoitteeseen. Kuski sanoi, ettei tiedä osoitteita eikä osaa neuvoa. Puutuin asiaan, kun satuin vieressä istuvana kuulemaan keskustelun ja tuntemaan juuri kyseisen osoitteen. Lupasin kertoa miehille, millä pysäkillä heidän pitää hypätä ulos kyydistä. Siitä sitten sulkeutui pienimuotoinen keskustelu. Toinen miehistä oli vuosia sitten muuttanut stadista eteläiseen Hämeeseen. ”Niin se elämä vaan heittelee.” Minä olen puolestani muuttanut sieltä tänne. Ehdimme käydä läpi heidän reissunsa syyn, ratikkamatkalukemisen edut ja haitat sekä asuntojen neliöhinnat stadissa ja Hämeessä päivänpolttavaa puheenaihetta jääkiekon väkivaltaisuudesta unohtamatta…

Tuntui mukavalta kohdata ihmisiä kehä kolmosen tuolta puolen. Ei mitään ”hitaita hämäläisiä” ollenkaan.  

10 kommenttia:

  1. Hauskoja kohtaamisia... onko se hämäläisten hitaus sittenkään niin hidasta...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin just lapsiani, jotka ovat puoliksi hämäläisiä. Toisaalta jollain lailla samanlaisia, toisaalta aika erilaisia.

      Poista
  2. Tuollaisia pieniä kohtaamisia on niin hauska saada osakseen, kivoja yllätyksiä! Kuudelta valoisaa tuntuu ihan samppanjan arvoiselta asialta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, voisi vaikka kilistellä valoisan taivaan kunniaksi. Hieroin ihan silmiä ja katsoin kelloa todetakseni, että kyllä se jo kuusi on ja taivas vielä sinertää!

      Poista
  3. Komppaan edellistä. On kauhean virkistävää jutella tuntemattomien kanssa, on se sen verran harvinaista;)

    VastaaPoista
  4. Maailma on välillä pieni :) ja pieni rupattelu piristää kummasti. Päivän pidentyminen on ollut huimaa, ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nyt huomaa valoisan ajan lisääntymisen ihan päivä päivältä.

      Poista
  5. Minäkään en usko hitaiden hämäläisten olemassaoloon, oikeastaan en minkäänsorttiseen ihmisten luokitteluun. Yksi vilkkaimmista tuntemistani ihmisistä on pesunkestävästi hämäläinen.

    Tervetuloa tiirailemaan instagramiin. Raitapaita seikkailee nyt siellä. Linkki blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsin näköjään tuonne katsomaan, kiitos Pirkko vinkistä! Olen vähän pihalla tuosta enkä ole rekisteröitynyt, koska en omista iPhonea. Silti voin näköjään käydä kurkkailemassa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!