Poikkeuksellisesti en
ottanut tänään kävelyreissulle mukaan kameraa vaan päätin tehosauvoa. Kumpulassa alkoi
harmittaa, koska vanhojen talojen mehukkaat väriyhdistelmät korostuivan kauniina harmaassa
valossa. Kotiin palatessa näimme rannalla lintuharrastajia pitkät objektiivit viritettyinä.
Valkoposkihanhet ovat
minulle jo niin tuttuja, että yksin kulkiessa saatan jopa sanailla niille. Nyt hanhien
joukkoon oli eksynyt vieras yksilö ja muutamia kanadanhanhia. Lintuharrastajat
kertoivat tumman ja muita matalajalkaisemman hanhen olevan harvinaisempi sepelhanhi.
En ole tuollaista hanhea aiemmin nähnytkään.
Kanadanhanhiakin näkyy kotirannalla
harvemmin, lähinnä yksittäisinä muuttolentojen yhteydessä.
Toivottavasti tämä lajikumppaneistaan
eksynyt sepelhanhi pääsee valkoposkien matkassa etelään.
Kamera piti siis lopulta kuitenkin
hakea kotoa ja tulla rannalle kuvaamaan
sumun peittämää vastarantaa ja muuttolaisia.
Upea sumumaisema! On totta, että usein tulee katsottua, että tästä saisi hyvän kuvan. Mutta silloin mietin, onko elämä mennyt vain yhdeksi kuvakulmien etsimiseksi. Sitten päätän tallentaa hienon maiseman ja hetken vain aistien sopukoihin ja nauttia siitä hetkestä muulla tavoin kuin kameran kautta.
VastaaPoista