Tyhjät huoneet

Kävin tänään tekemässä uudessa asunnossa ns. osakkaan muuttotarkastuksen. Lomakkeessa oli 20 riviä puutehuomautuksia varten. Eihän siihen alkuunkaan mahdu kaikki huomautettava. Tämä ilta kuluu siis siihen, että listaan puutteet ottamieni kuvien perusteella ja liittämällä osan kuvista mukaan puutelistaan.

Rakentamisen laatu on mitä on. Eikä se uskoakseni muutu miksikään ennen kuin ympäristöministeriö uskaltaa sanktioida vakavat rakennusvirheet. Mutta ministeriössä tehdään juuri se, mihin poliitikkojen rohkeus riittää. Ei tule sanktioita siis näillä näkymin. Niin kauan, kun yhteiskunnalla ei ole välineitä puuttua ala-arvoiseen työhön, virheitä tehdään edelleen - tietoisestikin. 

Nyt en tarkoita kuitenkaan sellaita, mitä minä tyhjissä huoneissa havainnoin: laitteet ovat kenollaan, kalusteet säätämättä, maalauksessa korjailtavaa, pistorasioita väärissä paikoissa ja vierekkäiset keskenään eri linjassa, naarmuja siellä ja täällä, hieman piittaamatonta työn jälkeä jne. Tarkoitan vakavampia virheitä, jotka ovat piilossa tai tulevat ilmi vasta vuosien kuluttua. Asunnossani oli tarkastusluukku auki ja mm. palokatkot hormikuiluun olivat iloisesti tekemättä. Pesuhuoneen hanasta tuli kuumaa vettä kylmästä suunnasta ja päinvastoin. Toivottavasti mitään tämän vakavampaa ei tarvitse ryhtyä tulevaisuudessa korjailemaan.  

Mutta sitten katsoin ikkunasta ja näin työmaaparakkien takana meren ja paljon taivasta. Ajattelin, että tänne teen kodin ja asetun aloilleni. Katson olohuoneesta suoraan Kuusiluodon kärkeen ja näen joka aamu auringonnousun. Kyllä tästä vielä koti syntyy.

Kävellessäni rantaa pitkin kotiin, huomasin vieläkin yhden valkoposkiparven ja niiden joukkoon lyöttäytyneen kanadanhanhen ja sepelhanhen. Hanhet tankkaasivat ruohoa hyvin määrätätietoisen näköisenä. Luulisi niiden jo pian häippäävän vihreämmän ruohon äärelle.