keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Pieni pala Pietaria


Matkustin työporukan kanssa opintomatkalle Pietariin.

Palattuani olen ollut uupumuksen valtaama.
Niin paljon virikkeitä, ehkä liikaa.
Lähes kaikki rakennustaiteen tyylisuunnat yhdessä kaupungissa.
Vaikuttavia kaupunkitiloja ja horisontaalisia pitkiä näkymiä.
Hämmästyttäviä pastellisävyjä.
Äärimmäistä kauneutta ja toisaalla karheutta.
Vanhaa kulttuuria ja rappeutunutta hallintokoneistoa.  
Paljon Venäjää, mutta myös Neuvostoliittoa.
Melkoisesti sulateltavaa ja ajateltavaa.
Pietari on kovin lähellä, mutta kuitenkin kaukana.

Museoihin en ehtinyt.
Joten näemme vielä uudestaan. Minä ja Pietari.


Palatessani kamerassa on yli 600 kuvaa. Tässä muutama:



7 kommenttia:

  1. Pietari on todellinen miljoonakaupunki täällä pikkukaupunkien pohjolassa. Vaikuttava. Ja niin monisyinen ja -kerroksinen. Upeat kuvat! Itsekin vierailin siellä muutama vuosi sitten lokakuussa, syksy sopii tuohon kaupunkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sysy voi todellakin olla hyvä aika Pietarin matkaan. Kivikaupungissa voi olla tukalan kuuma kesällä eikä puistoja ole paljonkaan. Hieno ja vaikuttava kaupunki totisesti!

      Poista
  2. Suurta. Suureellista. Upeaa. Mahtailevaa. Voi olla, että kovin pitkä loma uuvuttaisi totaalisesti.

    Kiitos kuvista! Joskus lähden minäkin, pakko päästä näkemään omin silmin. Tosiaan niin lähellä ja niin kaukana:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan. Kokemukseni mukaan Pietaria ei voi täysin kokea käymättä siellä ja aistimatta kaupungin moninaisuutta.

      Poista
    2. Niin että susoittelen siis matkaa Pietariin lämpimästi.

      Poista
  3. Tosiaan muutaman tunnin junamatkan päässä Helsingistä on kaupunki, jossa on lähes saman verran asukkaita kuin koko Suomessa. Oliko niin, että vierailit kaupungissa ensimmäistä kertaa? Paljon sait kuvia lyhyessä ajassa. Spasibo!

    Muistan vielä tarkasti, miltä tuntui, kun menin yhdeksi elokuuksi kielikurssille 1970-luvun Leningradiin. Joskun ihan huvikseni katselen nykynäkymiä Pietarin web-kameroista. Miten elämä sykkiikään miljoonakaupungin kaduilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen käynyt kerran ohimenomatkalla Leningradissa. Mutta kaupunkihan on täysin muuttunut eikä välttämättä pelkästään hyvään suuntaa. Autot täyttävät silloin muinoin tyhjinä olleet valtatieväylät ja liian suuret mainostaulut kovin näkyvillä paikoilla pistävät ikävällä tavalla silmään.
      Elämä todella sykkii kaduilla ja vanhat rakennukset ovat hyvässä kunnossa. Kun mennään keskustasta syrjemmäksi, törmätäänkin sittten jo vastakohtiin. Rosoisuuteen ja ränsistyneisyyteen.
      Varmaan asumiskokemuksesi 70-luvulla on ollut huima. Oppaamme oli myös asunut Pietarissa joitakin vuosia ja kertoi esimerkiksi, kuinka helppo on mennä huippukonserttiin vaikka viikon jokaisena iltana. Kaikkea on tarjolla yllin kyllin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!