Nyt sitä sisäsiistii…

Olen kesäloman päättyessä valmistautunut arkeen - siivoamalla. Koko loman olen reissannut tai muuten vaan viettänyt ihanaa boheemielämää. 

Eräänlaista "siivoamista" on ollut myös asennoituminen töihin paluuseen. Olen etsinyt jemmasta henkilöstökortin, kalenterin, työpaikan avaimet ja ladannut työpuhelinta. En ole koko loman aikana avannut kertaakaan työpuhelinta enkä siis lukenut sähköposteja. En tehnyt sitä tänäänkään, huomenna sitten. Ihan hyvä loma tämä on ollut. Olen irtautunut.

Olen ihan toivoton kotisekoittajatyyppi! Ongelma on viime vuosina kulminoitunut 59 neliön kaksiossani. Aiemmin minulla oli kolmikerroksinen iso omakotitalo. Nyt asunnosta puuttuu työhuone ja varastotilaa = en ole vielä kyennyt luopumaan kaikesta ylimääräisestä tavarasta. Muuton yhteydessä jouduin sitä luopumista harrastamaan yhdellä kertaa liiaksi. Karsintatauko on ehkä vielä meneillään. En ehtinyt siivouksessa vielä kirjahyllyn kimppuun, en työpöytään, en olohuoneen ”yhden läjän” selvittämiseen, en kunnolla makuuhuoneenkaan järjestelyyn. Mutta jotain sain raivaamalla aikaan.

Ruokapöytä on nyt siisti. Ripustin yhden pöytäliinoistani verhoksi.  Vaihtelu virkistää.

Työtasoja on raivattu.

On valmistauduttu loppukesän väreihin…

… ja säilytetty vielä vähän kesänkin värejä.

Senkin päällystä oli vielä eilen kirjatornien peitossa…

… ja tällä pöydällä oli "käsityöstudio", lankoja yms. Langat piti raivata kynttilöiden tieltä. 

Kynttilöiden paluu on niitä asioita, joista syksyssä pidän.  

Parveke vaatisi myös kohennusta. Pelargoniat ovat kukkineet aivan raivoisasti koko kesän kunnes yhtäkkiä lopettivat kukinnan kokonaan. Nyt olen leikellyt niitä ja odotan syyssatoa. Kun kukinta taas alkaa, sitä on aiempina kesinä riittänyt aina lokakuulle asti. Tomaattisato alkaa myös huveta. Hyvin ovat tuottaneet satoa ja hyviltä maistuvat omat tomaatit.  Ensi vuonna kokeilen ehkä myös jotain muuta ruokatuotantoa. Kulahtaneet kesäkukat heitin jo menemään. Taidan kasata saviruukut suosiolla ensi kesää odottamaan. Pidän melkein kaikista kukista, mutta en niistä jättikokoisista krysanteemipalloista. Ne ovat sentään liiaksi syksyä mun makuuni!